Sainpas itseäni niskasta kiinni ja päivitän tämän pitkästä aikaa. Elämä on ollut jotenkin haipakkaa, täynnä milloin mitäkin ja koko ajan. On sattunut hyviä, tosi hyviä ja tosi tylsiäkin asioita, mutta sellaista se elämä taitaa olla. Enpäs nyt tiedä, että miten tiivistäisi kaikkea sm-kisojen jälkeistä tapahtumaa yhteen tekstiin. Ehkäpä kirjoitan niistä asioista, jotka päällimmäisenä mieleen nyt justiinsa tulevat.
Kesä on sujunut kisojen, treenien ja sellaisen perustekemisen parissa. Kohokohtana voidaan mainita Englannin reissu nyt elokuun alussa, joka oli kyllä kiva reissu kaikenkaikkiaan. Toki juhannuskisat ovat aina seuran ja kaiken muun suhteen mukavat kisat, agirotuviikonloppu sateineen kaikkineen oli kiva kisa ja reissu kanssa ja karsinnat ovat myös yksi kisavuoden kohokohtia.
Viime viikonloppuna osallistuttiin Avan kanssa belgien agi-ja tokorotumestiksiin, joista oli jotain kotiintuotavaakin. Lauantaina agimestiksissä saimme joukkuepronssia, tai sain yhdessä neljän koiran kanssa. Juoksin Avan lisäksi Pehkosen Sarin Ollin, Hilun ja Paulin kanssa ja kivaa oli. Erilaisia koiria kaikki, osa aika hurrjia :) Kiitos Sarille koirien lainasta ja hyvästä ketyilystä! Yksilökisoissa Ava tiputti toisella radalla tokavikan riman, ekalta radalta tuli nolla. Harmitti, sillä ilman tuota olisi saanut hopeaa. No, näin nyt meni.
Sunnuntaina tokokisoissa osallistuttiin alokasluokaan, vaikka olisihan tuo voinut avossakin kisata. Hyppyä lukuunottamatta suoritus oli ihan kelvollinen, loppupisteet 173 ja kotiintuomisena TK1. Taisi saada pisteitä näin: luoksepäästävyys ja paikallaanolo 10, seuraaminen hihnassa 9,5, ilman hihnaa 9, maahanmeno seuraamisesta 10, seisominen seuraamisesta 9,5, luoksetulo 10 ja yleisvaikutelma 9. Kuulemma yleisvaikutelma laski numeron kun pidin sitä kaulapannasta kiinni ennen hyppyä (enpäs tajunnut taas lajin pikkutarkkuutta), seuraamisissa oli ilmeisesti hiukka liian lähellä ja seisomaanjäämisessä otti jonkin askeleen kun tulin sen luo tai jotain. Mutta hyppy siis nollille kun ei liikauttanut ahteriaan mihinkään käskystä. Raukka ollut liian vähällä treenaamisella, siitä mua syyttäminen. Soitellen sotaan ei toiminut tuon hypyn kanssa, enkä näemmä opi, vaikka ollaan joka kokeessa sössitty se.. :)
Pirkko on kehittynyt tai ollaan kehitytty, vaikka itse sanonkin. Hiljalleen alan olemaan rohkeampi sen kanssa ja kestämään se, että aina ei joka käännös mene kuin elokuvissa. Englannissa Pasi kisasi sen kanssa myös, mutta saattiin noin puolella radoista tehtyä nolla ja hyvillä sijoituksilla myös. Kisat olivat hiukan eri mittaluokassa kokonsa puolesta kuin mihin olen osallistunut aiemmin ja koko systeemi toimi hiukan eri tavalla. Mutta miten joustavaa, ystävällisiä ihmisiä, hienoja koiria ja vaikka mitä. Kisapaikka oli tosi hieno myös, tuonne voisi mennä joskus toistekkin. Tässä hiukan videosaastetta kisoista:
tehdyt nollaradat:
http://youtu.be/s1QAGxiX8AE
Ja kevennyksenä koko porukan sössimiset "ei se siitä-tyyliin":
http://www.youtube.com/watch?v=Sitmn90UNH4&feature=share&list=UUamYSJljtp4fQMzstZ2r9XQ
Kiitos Pasille ja Raisalle reissusta <3 Ja Pirkolle kanssa. Se on kyllä niin hieno ja huippukoira. Onni, että saan tehdä sen kanssa agilitya. Ja kiva oli myös nähdä, että lentäminen ja reissaaminen ei ottanut sille koville. Voiko noin helppoa koiraa oikeastaan edes olla?
Harmillisiakin asioita on perheen sisällä tapahtunut, joista Pasi omassa blogissaan kirjoittaakin. Pahkis joutui jättämään treenikentät liian nuorena, mutta näin se vaan on, eikä asia muuksi muutu. Sille oli sitten viime kuvien tullut nivelrikkoa molempiin lonkkiin ja toiseen takakintereeseen myös kaksi luupiikkiä. Alkoi oireilemaan noita voimakkaasti hypättyään huonosti lelulle. Monet itkut on asian suhteen itketty ja harmitus on tietenkin kovaa luokkaa. Onni kuitenkin, että tiimille P&P ehti kertyä mahtavia kokemuksia ja muistoja muutaman vuoden ajalta. Mahtava koira, uskomaton voima, tahto ja vauhti. Täydellinen Pahkis ja Pasi, täydellisiä yhdessä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti