Lomat on lusittu

No niin, näin se arki vaan koitti loman jälkeen. Eka työpäivä takana ja monta edessä taas ennen seuraavia lomia. Loma oli kyllä kiva ja jokseenkin täynnä ohjelmaa joten kyllähän siitä energiaa riittää pimeisiin iltoihin ja pakkaspäiviin. Erityiskiitokset täytyy muuten antaa mun äidille ja sen siippa Artsille sekä mun sisaruksille kanssa, jotka ovat aivan ihanasti osallistuneet kissan ja koirien hoitoon kesän aikana. Aina välillä neljän sessen raahaaminen kera kissan on mahdotonta tai ainakin kamalan työlästä ja ahdasta. Ja kun elukoiden hoitamisen lisäksi ovat äiti ja Artsi meillä asustellessaan (helpottaa noiden hoitamista) siivonneet milloin mitäkin, ostaneet milloin mitäkin ja aina on ruokakin ollut odottamassa kotiin palaavia. Voi niitä, kerrassaan ihania.

Pahkikselle saatiin paremmat lääkkeet joten sen vointi on ollut nyt paljon parempi. Ei ehkä järkevää, mutta hyvien lääkkeiden suojissa ollaan annettu sen hiukan nautiskella elämästä haluamallaan tavalla. No ei nyt sentään agilityä tai mitään treeniä ole saanut tehdä, mutta on saanut uida (täysii) ja juosta myös irti kun oltiin reissun päällä. Ehkäpä nuo hetket olivat sen arvoisia, että jos kolotusta tuli hetkeksi hiukan lisää niin tulkoot. Tosin ei ole mennyt lainkaan pahemmaksi, mikä on tosi hyvä juttu.

Pirkon kanssa käytiin eilen Zeljkon treeneissä ja kivointa oli tietty kuulla, että tykkää siitä kovin :) Pätmänistäkin oli tykännyt ja tykännyt varsinkin kait siitä, että on niin osaamaton vielä- ei ole liian aikaisella treenillä pilattu ainakaan ;) treenissä lähinnä kelloteltiin eri vaihtoehtoja, josta kävi ilmi, että en ihan jokaiseen tilanteeseen osannut valita nopeimpia vaihtoehtoja. Miten sitä osaisikaan ja ymmärtäisi jatkossa? Jos muutamalla esteellä eroa voi tulla 1,5s eri vaihtoehtojen välillä niin onhan se paljon. No sentään hitainta vaihtoehtoa en minäkään alunperin valinnut mihinkään kohtaan. Ja valsseja saisin opetella paremmiksi- ei mitään turhia rytmittelyitä ja omalla ohjaamisella jarraamista vaan valssi vaan ajoissa valmiiksi, muutama suullinen käsky ja antaa koiran hoitaa itse tarvittavat kokoamiset. Pirkko osasi kyllä kun minä en häirinnyt.. Kehoitti mua kovin tehokkaampaan äänen käyttöön ja olihan se niin, että ainakin eilen se terästi ja nopeutti paikoitellen Pirkon menoa. Mutta oikeastaan kun mietin niin kyllä usein radalla sitä melko paljonkin käskytän (ehkä vain melko hiljaa), mutta treenissä kun alkaa väsymään niin ehkä tuo äänen käyttö on se eka joka jää pois. Tai ainakin kisaradoilla käskytän, sillä usein radan jälkeen kurkkua ihan kiristää kun olen höpissyt sille "Pirkko, tähän!".

Mutta kivaa oli, sillä onhan Zeljko myös mukava ja rento tyyppi.  Kivaa oli seurailla myös muiden rimalaisten menoa. Simo on mun suosikki kyllä. Se on niin liikkis kun on vähän sellainen juntti ja aina ihan kuranen. Ja sitten tehdessään menee kovin kovaa, notkeasti ja niin hienosti.  Ja miten hauska pari ovat Jonnan kanssa, joka on aina niin siisti ja sporttinen! Siisti Jonna ja ja rapainen räkäposkella oleva Simppa, joka klähmää Jonnaa ja kaikkia muitakin lähimetrien sisällä olevia :)

Avan kanssa yritän hakea tokofiilistä. Tänään aloitettiin tutustumaan tunnariin. Lievää hektisyyttä oli havaittavissa, mutta aivojen asento kyllä muuttui sopivammaksi kun tajusin ensin päästellä pahimmat höyryt siltä seuraamisen jne. avulla pois. Kaukoja teki hienosti molemminpuolisten sivupalkkojen avulla. Täyskäännökset vaihdoin nyt harkinnan jälkeen toisenlaisiksi ja toimivat välittömästi ja loistavasti. Myönnettäköön, että se on muuten monelta osin magee. Täytyy koittaa videoida joku treeni todistusaineistoksi :)

Hei ja Pirkkokin teki vähän keppejä pihalla. Osasi päheesti vaikeita avokulmia ja leikkauksia. Hyvä Pirkko!

No niin, olihan sekavaa tajunnanvirtaa. Nyt aivot narikkaan ja kaivellaan ne taas huomenna käyttöön.

kesä tiivistetysti

Sainpas itseäni niskasta kiinni ja päivitän tämän pitkästä aikaa. Elämä on ollut jotenkin haipakkaa, täynnä milloin mitäkin ja koko ajan. On sattunut hyviä, tosi hyviä ja tosi tylsiäkin asioita, mutta sellaista se elämä taitaa olla. Enpäs nyt tiedä, että miten tiivistäisi kaikkea sm-kisojen jälkeistä tapahtumaa yhteen tekstiin. Ehkäpä kirjoitan niistä asioista, jotka päällimmäisenä mieleen nyt justiinsa tulevat.

Kesä on sujunut kisojen, treenien ja sellaisen perustekemisen parissa. Kohokohtana voidaan mainita Englannin reissu nyt elokuun alussa, joka oli kyllä kiva reissu kaikenkaikkiaan. Toki juhannuskisat ovat aina seuran ja kaiken muun suhteen mukavat kisat, agirotuviikonloppu sateineen kaikkineen oli kiva kisa ja reissu kanssa ja karsinnat ovat myös yksi kisavuoden kohokohtia.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Avan kanssa belgien agi-ja tokorotumestiksiin, joista oli jotain kotiintuotavaakin. Lauantaina agimestiksissä saimme joukkuepronssia, tai sain yhdessä neljän koiran kanssa. Juoksin Avan lisäksi Pehkosen Sarin Ollin, Hilun ja Paulin kanssa ja kivaa oli. Erilaisia koiria kaikki, osa aika hurrjia :) Kiitos Sarille koirien lainasta ja hyvästä ketyilystä! Yksilökisoissa Ava tiputti toisella radalla tokavikan riman, ekalta radalta tuli nolla. Harmitti, sillä ilman tuota olisi saanut hopeaa. No, näin nyt meni.

Sunnuntaina tokokisoissa osallistuttiin alokasluokaan, vaikka olisihan tuo voinut avossakin kisata. Hyppyä lukuunottamatta suoritus oli ihan kelvollinen, loppupisteet 173 ja kotiintuomisena TK1. Taisi saada pisteitä näin: luoksepäästävyys ja paikallaanolo 10, seuraaminen hihnassa 9,5, ilman hihnaa 9,  maahanmeno seuraamisesta 10, seisominen seuraamisesta 9,5, luoksetulo 10 ja yleisvaikutelma 9. Kuulemma yleisvaikutelma laski numeron kun pidin sitä kaulapannasta kiinni ennen hyppyä (enpäs tajunnut taas lajin pikkutarkkuutta), seuraamisissa oli ilmeisesti hiukka liian lähellä ja seisomaanjäämisessä otti jonkin askeleen kun tulin sen luo tai jotain. Mutta hyppy siis nollille kun ei liikauttanut ahteriaan mihinkään käskystä. Raukka ollut liian vähällä treenaamisella, siitä mua syyttäminen. Soitellen sotaan ei toiminut tuon hypyn kanssa, enkä näemmä opi, vaikka ollaan joka kokeessa sössitty se.. :)

Pirkko on kehittynyt tai ollaan kehitytty, vaikka itse sanonkin. Hiljalleen alan olemaan rohkeampi sen kanssa ja kestämään se, että aina ei joka käännös mene kuin elokuvissa. Englannissa Pasi kisasi sen kanssa myös, mutta saattiin noin puolella radoista tehtyä nolla ja hyvillä sijoituksilla myös. Kisat olivat hiukan eri mittaluokassa kokonsa puolesta kuin mihin olen osallistunut aiemmin ja koko systeemi toimi hiukan eri tavalla. Mutta miten joustavaa, ystävällisiä ihmisiä, hienoja koiria ja vaikka mitä. Kisapaikka oli tosi hieno myös, tuonne voisi mennä joskus toistekkin. Tässä hiukan videosaastetta kisoista:

tehdyt nollaradat:

http://youtu.be/s1QAGxiX8AE

Ja kevennyksenä koko porukan sössimiset "ei se siitä-tyyliin":

http://www.youtube.com/watch?v=Sitmn90UNH4&feature=share&list=UUamYSJljtp4fQMzstZ2r9XQ


Kiitos Pasille ja Raisalle reissusta <3 Ja Pirkolle kanssa. Se on kyllä niin hieno ja huippukoira. Onni, että saan tehdä sen kanssa agilitya. Ja kiva oli myös nähdä, että lentäminen ja reissaaminen ei ottanut sille koville. Voiko noin helppoa koiraa oikeastaan edes olla?

Harmillisiakin asioita on perheen sisällä tapahtunut, joista Pasi omassa blogissaan kirjoittaakin. Pahkis joutui jättämään treenikentät liian nuorena, mutta näin se vaan on, eikä asia muuksi muutu. Sille oli sitten viime kuvien tullut nivelrikkoa molempiin lonkkiin ja toiseen takakintereeseen myös kaksi luupiikkiä. Alkoi oireilemaan noita voimakkaasti hypättyään huonosti lelulle. Monet itkut on asian suhteen itketty ja harmitus on tietenkin kovaa luokkaa. Onni kuitenkin, että tiimille P&P ehti kertyä mahtavia kokemuksia ja muistoja muutaman vuoden ajalta. Mahtava koira, uskomaton voima,  tahto ja vauhti. Täydellinen Pahkis ja Pasi, täydellisiä yhdessä <3