Joensuussa

Päivät menee niin haipakkaa, että blogi on pitänyt jälleen hiljaiseloa. Herätellääs henkiin hetkeksi aikaa.

Käytiin Joensuussa kisavisiitillä viime viikonloppuna. Kiitos Sadun äidin saatiin lainaksi kauniilla paikalla oleva mökki johon mahduttiin mukavasti koko porukka. Isestään selvää on, että mukavaa oli seuran puolesta ja tällä kertaa kelikin oli mitä parhain. Jippo parka satutti itsensä heti perjantai-iltana poistuessaan portin takaa luvatta. Harmi juttu, että sen osalta meni kisat ohitse. Onneksi voi jo paremmin.

Mujusen Salme tarjosi viikonloppuna seitsemän rataa, joista yksi oli hypäri. Osallistujamäärä oli naurettavan pieni, mutta sehän ei meitä haitannut- kerrankin kisat oli muutamassa tunnissa ohi, vaikka startteja oli paljon. Salmen radat olivat oikeastaan ihan mukavia, mutta tulostaso kertoo kait siitä, että eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Vaikeutta oli haettu mm. mitä kummallisimmilla kontaktien lähestymisillä, josta en nyt varsinaisesti tykännyt. Muutamilla radoilla olisi ollut tarvetta Pasin kaltaiselle juoksunopeudelle tai vähän hitaammalle koiralle, mutta mitään täysin mahdotonta ei radoilla ollut. Itseasiassa viikonlopun viimeinen rata poikkesi täysin muista ja oli tasoltaan ehkä kakkosluokan rata.

Lauantai taisi mennä multa siihen tottuessa, että kisasin ekaa kertaa molempien koirien kanssa kolmosissa. Tilannetta ei helpottanut se, että Pirkon ja Avan välissä oli vain pari koiraa. Onneksi kepo tai kety oli auttamassa niin selvisin nopeilla koiranvaihdoilla. Lauantaina tulostaso jäi vaimeaksi: Avalle joka radalla jotain, hyviä hetkiä ja sitten jotain hiukka outojakin virheitä. Siitä yhä näki, että on ollut  vähällä treenillä ja kisaamisella, sillä vire ei ollut ihan kohdillaan ja ajatuksetkin missä lie aina välillä. Pirkon kanssa tehtiin pari rataa myös, joista mieleen jäi jälkimmäinen rata, joka oli hyvä. Pasi voitti ko. radan ansaitusti tehden superhienon suorituksen. Me mentiin kerran erään putken väärään päähän, mutta muuten meno oli osui kohdilleen.

Sunnuntaina Avan kanssa homma alkoi luistamaan niinkuin sen kuuluisikin luistaa. Kokenut koirahan tuo on ja helppo ohjata kun on sopivassa mielentilassa (ja minä myös sen kanssa). Tehtiin kaikilla radoilla nolla sijoituksilla 1,2 ja 4 ja näin olleen lunastettiin nollavoitolla menolippu karsintoihin. Jos siis sinne nyt lähden. Pirkkokin teki kaksi rataa, joista toisella teki nollan. Ihmetysti herätti minussa hieman hidas puomi ja osaamattomuus keinulla. Ehkäpä omien huonojen ohjausvalintojen takia joutui odottelemaan mua melkosen kauan kontakteilla, mikä nyt on tietty pöljää. Mutta olin kamalan tyytyväinen, että saatiin nolla ja sijoituskin oli hyvä (3).

Metkumummeli kisasi viikonloppuna myös muutaman radan. Vähän alkaa mummulle hyppääminen olemaan työläämpää, vaikka se fyysisesti onkin hyvässä kunnossa vielä.  Juhannuksena kisaa viimeisen kerran ansiokkaasti ollen jo yli 11 vuotta. Paljon on mahtunut sen kisauran ajalle mukavia muistoja ja hauskoja juttuja ja luulen, että se on eläkepäivänsä ansiokkaasti ansainnut. Miksipä ei voisi humputella pikkuhypyillä tuonkin jälkeen joskus jossain :)

Mutta nyt saunaan. Palataan taas!