Joensuussa

Päivät menee niin haipakkaa, että blogi on pitänyt jälleen hiljaiseloa. Herätellääs henkiin hetkeksi aikaa.

Käytiin Joensuussa kisavisiitillä viime viikonloppuna. Kiitos Sadun äidin saatiin lainaksi kauniilla paikalla oleva mökki johon mahduttiin mukavasti koko porukka. Isestään selvää on, että mukavaa oli seuran puolesta ja tällä kertaa kelikin oli mitä parhain. Jippo parka satutti itsensä heti perjantai-iltana poistuessaan portin takaa luvatta. Harmi juttu, että sen osalta meni kisat ohitse. Onneksi voi jo paremmin.

Mujusen Salme tarjosi viikonloppuna seitsemän rataa, joista yksi oli hypäri. Osallistujamäärä oli naurettavan pieni, mutta sehän ei meitä haitannut- kerrankin kisat oli muutamassa tunnissa ohi, vaikka startteja oli paljon. Salmen radat olivat oikeastaan ihan mukavia, mutta tulostaso kertoo kait siitä, että eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Vaikeutta oli haettu mm. mitä kummallisimmilla kontaktien lähestymisillä, josta en nyt varsinaisesti tykännyt. Muutamilla radoilla olisi ollut tarvetta Pasin kaltaiselle juoksunopeudelle tai vähän hitaammalle koiralle, mutta mitään täysin mahdotonta ei radoilla ollut. Itseasiassa viikonlopun viimeinen rata poikkesi täysin muista ja oli tasoltaan ehkä kakkosluokan rata.

Lauantai taisi mennä multa siihen tottuessa, että kisasin ekaa kertaa molempien koirien kanssa kolmosissa. Tilannetta ei helpottanut se, että Pirkon ja Avan välissä oli vain pari koiraa. Onneksi kepo tai kety oli auttamassa niin selvisin nopeilla koiranvaihdoilla. Lauantaina tulostaso jäi vaimeaksi: Avalle joka radalla jotain, hyviä hetkiä ja sitten jotain hiukka outojakin virheitä. Siitä yhä näki, että on ollut  vähällä treenillä ja kisaamisella, sillä vire ei ollut ihan kohdillaan ja ajatuksetkin missä lie aina välillä. Pirkon kanssa tehtiin pari rataa myös, joista mieleen jäi jälkimmäinen rata, joka oli hyvä. Pasi voitti ko. radan ansaitusti tehden superhienon suorituksen. Me mentiin kerran erään putken väärään päähän, mutta muuten meno oli osui kohdilleen.

Sunnuntaina Avan kanssa homma alkoi luistamaan niinkuin sen kuuluisikin luistaa. Kokenut koirahan tuo on ja helppo ohjata kun on sopivassa mielentilassa (ja minä myös sen kanssa). Tehtiin kaikilla radoilla nolla sijoituksilla 1,2 ja 4 ja näin olleen lunastettiin nollavoitolla menolippu karsintoihin. Jos siis sinne nyt lähden. Pirkkokin teki kaksi rataa, joista toisella teki nollan. Ihmetysti herätti minussa hieman hidas puomi ja osaamattomuus keinulla. Ehkäpä omien huonojen ohjausvalintojen takia joutui odottelemaan mua melkosen kauan kontakteilla, mikä nyt on tietty pöljää. Mutta olin kamalan tyytyväinen, että saatiin nolla ja sijoituskin oli hyvä (3).

Metkumummeli kisasi viikonloppuna myös muutaman radan. Vähän alkaa mummulle hyppääminen olemaan työläämpää, vaikka se fyysisesti onkin hyvässä kunnossa vielä.  Juhannuksena kisaa viimeisen kerran ansiokkaasti ollen jo yli 11 vuotta. Paljon on mahtunut sen kisauran ajalle mukavia muistoja ja hauskoja juttuja ja luulen, että se on eläkepäivänsä ansiokkaasti ansainnut. Miksipä ei voisi humputella pikkuhypyillä tuonkin jälkeen joskus jossain :)

Mutta nyt saunaan. Palataan taas!

ei niin tärkeää höpönlöpinää

Oi että, olipas kiva päivä tänään. Kivempaa toki olisi jos Pasi ja PahKitty olisivat kotona, mutta antaa niiden olla Toptiimeilemässä. Kävin moikkaamassa vanhaa työkaveria tänään, jolla oli muutaman kuukauden ikäinen hurmaava pikkupoika. Muuten oon lenkkeillut sataan kertaan ja käynyt lisäksi pyörälenkillä, siivoillut ja istunut pihalla lukemassa kirjaa. Äsken vedin mahan aivan pullolleen kasviksia ja dippejä samalla kun ihmettelen viisuja. Ei tuo Suomen biisi niin paha ollut kuin muistin. Ehkä nämä pari siideriä vaikuttavat mielipiteeseeni..? Mutta siis oikein leppoista ja mukavaa on ollut. Tälläisiä aivot narikkaan päiviä on hyvä aina välillä harrastaa. Harvinaista herkkua.

Eilen kävin tyttöjen kanssa ASTin epiksissä. Liikuttavaa muuten, miten joku nainen tuli aivan ihastuneena kehumaan Avan menoa :) Avan kanssa tavoitteena oli löytää sopivaa fiilistä tauon jälkeen ja palkkailla kontakteja. Pirkon kanssa tavoitteena oli ylläripalkata kepit ja päästä puuttumaan mahdollisiin riman tiputuksiin ja kontaktivenymisiin. Kepeillä se ei kestänyt loppusuoravedätystä kun olisi pitänyt pujotella kohti radan reunusaitaa. Karkasi molemmilla radoilla, peeveli..toki puutuin asiaan ja tehtiin kepit uudelleen. Ekalla radalla taidettiin tehdä jopa muutaman kerran ennenkuin malttoi. On nyt vähän rairai meiningeissä radalla... intoa on enemmän kuin älyä (tai oikeastaan malttia). Keinulla pysähtyi vasta maahan kun ei vaan pystynyt. Voi häntä. Onhan se mukavaa, että on halua mennä kovaa, mutta jos asteen verran kuitenkin rauhoittuisi. Mutta ruotsalaista asennetta unohtamatta: radoilla oli myös paljon hyvää ja onhan se hieno!

Pirkko oli muuten mainio kolmosten ekoissa kisoissaan viime viikonloppuna. Saatiin valiokello käyntiin kun tokalla radalla saatiin tehtyä nolla ja saatiin radalta serti. Reppuli voitti radan, mutta oltiin hyviä tokia. Aika mukavaa sanoisin :)

Koska siskokset haluaa tehdä nyt samalla tavalla, niin tänään Voltti oli saanut myös ekoissa kolmosten kisoissa sertin. On ne päteviä tyttöjä :) Huomenna Pyry-veli on menossa kisaamaan. Taidan mennä kannustamaan Pyryä ja Saria jos vaan suinkin herään ajoissa. Sen jälkeen olis tarkoitus käydä vähän treenailemassa ja illalla tanssimaan näytökseen.

Nyt takaisin viisujen pariin. Pitäiskös sitä kaivella vähän suklaata kaapista.. joo :)

no Vauuuu :))

Hiljaista on pitänyt. Siis blogissa, mutta muualla ei. Viime päivityksen väliin on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Kirjoittelin niin tarkasti nextarin leireistä, että en koskaan saanut tekstejä valmiiksi ja blogi piti hilajiseloa.  Annetaan siis puolivalmiiden tekstien pysyä luonnoksina tällä kertaa. Tämä yksi uutinen nimittäin pitää saada julki:

PIRKKO ON KOLMOSISSA!

Huh, ihan hengästyttää koko asia. Mun pieni ja tuhma PiiPaa, nytkö jo?! Tavoitteena oli, että ekan kisavuoden aikana noustaisiin kolmosiin. Ok, ehkä tavoite oli vähän asetettu matalalle, mutta ei se agility aina niin helppoa ole ollut sen kanssa joten siksi näin. Ykkösissähän ehdittiin viihtyä aikamme, perätä varmaan parikymmentä starttia  ja kolme-neljä kuukautta.. Kyllä siinä epäusko alkoi jo kavuta ihmismieleen ja pieni ärsytyskin kun niin usein jokin pienen pieni epäonnistuminen mahtui radalle. Mutta sitten se valo alkoi paistamaan risukasaan ja viimeinen nolla ykkösistä osui kohdalle pari viikkoa sitten. Ja koska pikkuvirheitä oli osunut liian paljon kohdalle niin sitten ne saivatkin siirtyä hetkeksi syrjään. Heti ekasta kakkosen startista tehtiin nimittäin eka voittonolla ja seuraavana päivänä seuraava voittonolla. Tuosta rupeamasta toivuttiin viikko kunnes oli aika lähteä kisaamaan jälleen. Purinalta sitten osui kohdille se viimeinen tarvittava nolla voiton kera ja tervemenot kolmosiin :)  Ihan hauskinta oli, että Voltti siirtyi samoissa kisoissa muutamaa starttia aikaisemmin kolmosiin joten olihan ihan siskosten päivä :)

Tässä on muuten ne radat, joilla saatiin sertejä. Eli radat joilla siirryttiin ykkösistä kakkosiin ja kakkosista kolmosiin: http://youtu.be/HroPxu9FOC4

Nyt sitten pitäisi päättää, että mitä nyt. Ava olisi tarkoitus kaivaa naftaliinistä nyt kun hammasjuttu varoaikoineen on lusittu. Mä oon niin kelvoton, että samoihin kisoihin en vielä tohdi tyttöjä ilmoittaa sillä luulen, että saan tehtyä vain yhden jommallekummalle sopivan suunnitelman. Pirkko oli ehditty ilmoittaa tälle viikolla kisoihin joten startataan nyt sitten ekat kolmosen kisat tällä viikolla, mutta jättäiskös sen sitten kisatauolle ja keskittyisi Sussuun Sm-kisoihin saakka? No, tätä täytyy pureskella.