kaikenmoista analysointia

Unohdin muuten iloita viime kirjoituksessa siitä, että ekaa kertaa oma ruokahuolto pelasi hyvin NL-leirillä. Tähän asti oon kitunut vatsakivun kanssa kaikki päivien vikat treenit, sillä ruokarytmit ja ruuan sisällöt eivät ole olleet lähelläkään normaali syömistä, josta siis mun maha ei todellakaan tykkää. Nyt tein jo muutamaa päivää ennen leiriä ruokailusuunnitelman, jossa oli siis huomioitu niin ruoka-ajat kuin se, mitä söisin. Virittelin puhelimeen muistutukset hälytyksellä "syö 13.30-13.45 : makaroonilaatikko"- tyyppisesti eli monelta ja mitä pitäisi syödä. Ja raahasin kotoa tuttuja ja turvallisia ruokia eväiksi. Kyllä kannatti, sillä maha oli ihan menossa mukana, eikä kipeytynyt lainkaan. Epäselväksi ei jäänyt, että miten kannattaa jatkossa toimia, niin pitkien kisapäivien aikana kuin leireillä.

Tällä viikolla treenattiin keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona omatoimitreenit kun Jari oli hiihtolomailemassa. Oikeastaan ihan hyvä, niin sain tehdä just niitä juttuja, jotka on treenilistalla. Avan kanssa tehtiin hallissa ollutta Pasi K:n rataa, joka oli hauska. En tajua, mutta oma kunto meinasi loppua!? Ei se nyt niin pitkä pätkä ollut, mutta keuhkoihin otti kuitenkin ihmeen paljon. Ehkä kylmä ilma teki tepposet? Virittelin lähtöjä ja sain Avan nappaamaan vahingossa ohi lelun niin, että kapsahti kovaa jäisen käteni kämmenselkään.. Osui tietty johonkin hermoon niin, että käsi oli toimintakyvytön hetken aikaan. Voi perse, että muuten sattui..hetkeksi maailma pimeni ja piti hiukan nieleskellä. Nollalla kuitenkin rata läpi, mutta ei kovin kauniisti kylläkään. Palkkailin putkijarruja (olivat hiukan kateessa..) ja vahvistelin kontakteja (olivat sen tarpeessa, erityisesti Aa).

Pirkon kanssa tehtiin Janitan sylkkäri ja tuplasylkkäritreeniä. Meni aika reisille alkuun. Ookoo, harjoitusta vaikeutti lähellä olevat putket, mutta estehakuisuus voitti ohjaajahakuisuuden 6-0. Treenin jälkeen piti hiukan ihmtellä asiaa ja sitten tajusin jotain oleellista. Meillä menee usein Riman hallissa treenit vähän huonosti, Pirkkis sinkoilee, eikä tule lähelle. Se toimii usein tosi erilaisesti niin sporttiksella kuin Turussa verraten Riman halliin. Riman hallissa toimi hyvin treenit, joissa vahvistan esteosaamista: keppejä, kontakteja jne. mutta radan (oli lyhyt tai pitkä) tekeminen on vaikeaa. Se mitä tajusin on se, että Riman halli on aakealaakea ja siellä on tehty paljon esteosaamisen vahvistamistreeniä tai sitten Jarin supervauhdikkaita treenejä, joissa koira saa irrota ja mennä kovaa. Onko ihme, että Pirkon estehakuisuus on siellä vielä suurempaa? No ei ole..ja jos estehakuisuus todella lyö yli niin onko helppoa ohjata koiraa? No ei ole. Nyt alkakoon siis uusi aikausi Riman hallilla, jonka jälkeen vaaka toivottavasti ei paina enää niin paljoa toiseen suuntaan. Pirkkis laitetaan kuulolle, nih! Luulen, että en saa koiraa hallintaa, vaikka nyt kuinka treenaisin vauhdikasta ja irrottelevaa rataa vaan asiaa on lähestyttävä monipuolisemmin. Näistä täytyy jutella Jarin kanssa ja pohtia asiaa vielä omassa päässäni.

Torstaina Sporttiksella Sarin tuoma vauhdikas rata. Oon onnellinen, että oon saanut tärkeitä apuja nextarissa, jotka oikeasti näyttävät toimivan. Elinan ongelmaklinikan neuvot toimivat ihan loistavasti tässä treenissä, ihan mahtavaa. Ennen olisin nähnyt vain koiran perävalot tai saanut aikaan kiellon. Nyt Pirkko meni aikalailla optimaalisesti kun tein kaiken vaan itse oikein. Ja nyt kun tietää, miten pitäisi tehdä, on helpompi yrittää tehdä oikein. Takaakiertomaailma on myös auennut uudella tavalla. Aatella miten joskus asiat voivat olla pienistäkin asioista kiinni.

Ja sitten lopuksi vähän erilaista hauskanpitoa kun pääsin ohjaaamaan Pirkon velipoikia Vippiä ja Pyryä. Ne on kyllä mainioita koiria ja tykkään niistä kauheesti! Ehdotinkin Sarille ja Mialle, että pojat voisivat tulla meille kesäleirille niin voisin treenailla niiden kanssa, se olis hauskaa! :)

Vip oli voimakas, vahva, nopea, pitkälaukkainen, vähän jurompi, leikkii hyvin, on enemmän ohjaajassa kiinni ja kysyi enemmän jos omiini vertaan. Toisaalta kääntyi niin paljon vaivattomammin ja ketterämmin kuin esim. Ava. Vipin kanssa sai olla yllättävän tarkkana, että ei livahtanut takaakiertoihin tai ottanut kieltoja hypyillä. Sille piti toisaalta kertoa kaikki tosi ajoissa, mutta säilyttää ohjaus loppuun saakka huolellisesti, jotta malttoi suorittaa oman tonttinsa. Sylivekeissä ja ennakoivissa valsseissa oli mulla eniten ongelmia sen kanssa. Sylivekeistä lähti takaakiertoon, vaikka ohjaus ei mielestäni niin käskenyt tehdä. Ennakoivissa valsseissa otti helposti kiellon jos rintamasuunta oli pois hypyltä hänen mielestään liian aikaisin. Tuota valssimaailma lähtisin työstämään sen kanssa jos olis mun koira. Samoin vahvistaisin positiivisesti sitä, että Vip tulee lähelle tilanteissa, joissa se on suotavaa kuten merkkauksissa, ja vekkauksissa. Lähellä on kivaa ja tarpeellista tulla :) Se raukka mies vaatii hieman opettelua, että kuinka ollaan lähellä: päälle ei saa juosta, mutta lähelle saa tulla. Ja etäisyyttä on ok vaihdella eli, että ensin voit olla lähellä ja sitten kaukana. Kun tulet lähelle, niin siinä ei olla kuin se aika kunnes kerron, mihin sitten menet- ja sinne sitten menet :)  Mutta tosiaan tykkäsin kauheesti siitä, millainen voima ja moottori sillä oli. Se vaikutti myös sopivasti urosmaiselta, pojalta, joka ei liikaa mieti asioita ja joka kestää hyvin toistoja. Ja ehkä kaiken jurouden takana on kuitenkin jonkinmoinen suloinen runopoika, joka helposti vaan kasvattaa itselleen kovaa ulkokuorta.

Pyryssä oli paljon samaa: voima, vauhti, pitkälaukkaisuus, hyvä leikkijä, ketterä kääntyjä ja vaikka mitä. Senkin perusasetelma oli tehdä täysiä, tulla kovaa joka tilanteeseen ja todeta aika helposti, että "no et kertonut mulle ajoissa ni mä aattelin, että mun pitää irrota tonne noi viisi estettä!" Se lähti Vippiä helpommin ikäänkuin käsistä.. :) Pieni huiskaus niin se meni jo. Ja kaiken tuon se tuntui tekevän pilke silmässään ja täynnä nuoruuden intoa! Se haukkui mulle koko ajan, mutta en edes tajunnut sitä. Oma keskittyminen oli niin vissiin muussa niin, että meni moinen ohi. Saria taisi ihmetyttää asia kun komenteli sitä hiljaiseksi radan reunalla :)  Pyry oli aika estehakuinen, mutta reagoi kyllä hyvin ohjaukseen. Lähinnä sen kanssa on haaste löytää sopivat ohjausvalinnat ja antaa sille tarvittava tieto riittävän ajoissa, jotta ei lähde lapasesta tai turhaudu kun ei saa informaatiota ajoissa. Jos se ei tiennyt ajoissa asioita, niin aika helposti se oli hiukan huolimaton. Tai ehkäpä huolimattomuus esim. rimojen kanssa johtui sitten siitä, että sen tilannenopeus oli väärä kun ei saanut informaatiota ajoissa? Ehkäpä rakentelisin sitä kuitenkin hieman huolellisemmaksi oman tonttinsa kanssa? Eli jos merkkaan esim. takaakierron niin sinä menet sinne ja suoritat sen hutiloimatta, vaikka minä jo menisin kohti seuraavaa tilannetta. Ehkäpä se vaatisi ohjaajalta sen, että ohjaajan pitäisi hetkeksi luopua halusta suorittaa isoja kokonaisuuksia ja keskittyä siihen, että vahvistaisi ohjauksien perusteita: pakkovalssien merkkauksia, takaakiertojen lähettämisiä, palkkauksia päällejuoksuista, palkkauksia sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä jne. Sitä kautta uskoisin monen asian kirkastuvan ja sopivan mielentilan löytyvän? Me ollaan tehty juuri tuollaisia asioita nyt nextarissa ja ainakin perusasioihin palaaminen on vienyt meitä Pirkon kanssa hurjasti eteenpäin. Rataa on kiva tehdä, mutta vielä kivempaa kun voi luottaa siihen, että koira reagoi herkemmin rytmityksiin, lähtee pakkovalsseihin kun näkee merkkauksen, osaa varmistelematta tehdä päällejuoksut jne. Ja kun koira on supernopea niin sen kanssa hyvänkin liikkujan pakko  malttaa rakentaa koiraa vielä huolellisemmin, jotta siitä tulisi huolellinen :)

Olihan analysointia. Toivottavasti ette Mia ja Sari pahastuneet ajatuksistani, jotka ovat vain minun näkemyksiäni siitä, miten lähtisin viemään itse teidän koiria eteenpän jos olisivat mun koiriani  :)