Sari meni ja haastoi joten kyllähän se haaste on otettava vastaan :)
Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!
1. Mitä eläimiä laumaasi kuuluu?
Meidän laumaan kuuluvat Ava, Pirkko, Pahkis ja Pätmän. Ja Esa-kissa. Ja Pasi.
2. Tämänhetkiset harrastuskoirasi ja mitä niiden kanssa harrastat?
Ava ja Pirkko ovat mun harrastuskavereita meidän laumassa. Molempien kanssa agility on se ykkösjuttu ja jos aikaa ja jaksamista riittää niin sitten tehdään jotain muutakin. Avan kanssa tehdään lähinnä kesäaikaan tottiksia ja joka kesä uhoan myös aloittavani jäljen tekemisen, mutta aikalailla on uhoamiseksi jäänyt. Esineitä ollaan tottiksien lisäksi treenattu, mutta aika vähän. Silloin tällöin se pääsee vetohiihtämään tai canicrossailemaan, mutta pääsääntöisesti se makaa kainalokoirana ja on vaan viehättävä. Pirkon tokoilut on ulkoistettu Pasille, joka ehkä reipastuu kevään aikana treenaamisessa kun lumet sulaa. Pirkko käy muutaman kerran vuodessa katsomassa lampaita, mutta ei sitä harrastamiseksi voi kutsua. Lisäksi Pirkko on "harrastanut" mun töihin liittyviä juttuja kuten pyörätuolin kanssa liikkumista, esineiden nostamisia jne. ja on siinä hommassa melkosen pätevä.
3. Tärkeimmät saavutuksesi tähän mennessä?
Kamalan vaikea kysymys, ei tässä vielä oo mitään kummoista saavutettu. Avan ja ex.koira Kaapon kanssa on tullut osallistuttua useita kertoja SM-kisoihin ja karsintoihin, Kaapo voitti joskus belgien rotumestaruudet ja Ava osallistui viime vuonna belgien MM-kisoihin. Ava on eka AVAni ja varmaan kohta myös hyppyvalio. Pirkon kanssa agility tuntuu väliltä niin hienolta, että se lienee hyvä saavutus saavuttaa tuollaisia fiiliksiä jonkun koiran kanssa. Dalmikseni Alli ja Bella tekivät hienoja lapsia ja olivat kauniita. Allin suurin saavutus lienee kuitenkin se, että se on tuonut hyvää mieltä niin monen ihmisen elämään monella eri tapaa.
4. Tavoitteesi vaikkapa tänä vuonna?
Saada Pirkko kolmosiin ja osallistua Avan kanssa arvokisoihin. Plussaa olisi jos Avan kanssa onnistuttaisiin arvokisoissa ja tehtäisiin paljon nollia. Ekstraplussaa jos Pirkko onnistuisi saamaan kolmosista muutaman nollatuloksen. Ja eksta-ekstra-plussaa jos Pirkko onnistuisi tekemään voitokkaan nollan kolmosissa vielä tämän vuoden aikana.
5. Miten paljon treenaat?
Talvella 1-2krt viikossa + leirit ja ekstrakoulutukset. Kesällä yleensä vähän enemmän, ainakin jaksottain.
6. Millainen on hyvä treeni?
Sellainen, jossa on hyvä fiilis! hyvässä treenissä pitää oppia tai oivaltaa jotain, että osaisi enemmän ja paremmin tulevaisuudessa. Parhaassa treenissä oppii uutta, pääsee nauttimaan onnistumisesta ja vielä hyvässä seurassa ja mukavassa tunnelmassa.
7. Miten pyrit itse kouluttamaan muita?
Kaippa selittämällä asiat riittävän helposti, jotta vastapuoli ymmärtää asian. Ja kaippa sitä yrittää olla sellainen, että treenaaja uskaltaisi myös epäonnistua oppiakseen.
8. 2 parasta piirrettä koirassasi?
Ava: sympaattinen ja seurallinen
Pirkko: pirkossa yhdistyy sopivasti hassuus ja vakavuus
9. 1 huono piirre itsessäsi?
usein liian mukavuudenhaluinen.
10. Tulevaisuuden toiveita?
kaikki perinteiset ja vähän päälle.
11. Päivän mietelauseesi?
Onni ei tule etsien vaan eläen.
Mä haastan tietty Pasin, joka varmaan innosta puhkuen ottaa haasteen vastaan. Haastan myös siksi, että en osaa linkittää sitä tähän joten voin sanoa asiasta :)
1. kerro jotain itsestäsi, mitä Laurakaan ei vielä tiedä.
2. Mikä sai sut innostumaan agilitystä?
3. Mikä on parasta Pahkiksessa ja Pätmänissä?
4. Minkä kotihomman voisit ottaa aina hoitaaksesi?
5. Millainen kisaaja olet?
6. Mikä on paras piirre Esassa?
7. Milloin olet ajatellut vaihtaa auton ja millaiseen?
8. Tämän vuoden tavoitteet?
9. paras agilityhetkesi?
10. Missä aiot kehittyä?
Ja sitten sun pitää haastaa joku niinkuin ylläolevat ohjeet pakottaa tekemään.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
lauantai 23. helmikuuta 2013
kaikenmoista analysointia
Unohdin muuten iloita viime kirjoituksessa siitä, että ekaa kertaa oma ruokahuolto pelasi hyvin NL-leirillä. Tähän asti oon kitunut vatsakivun kanssa kaikki päivien vikat treenit, sillä ruokarytmit ja ruuan sisällöt eivät ole olleet lähelläkään normaali syömistä, josta siis mun maha ei todellakaan tykkää. Nyt tein jo muutamaa päivää ennen leiriä ruokailusuunnitelman, jossa oli siis huomioitu niin ruoka-ajat kuin se, mitä söisin. Virittelin puhelimeen muistutukset hälytyksellä "syö 13.30-13.45 : makaroonilaatikko"- tyyppisesti eli monelta ja mitä pitäisi syödä. Ja raahasin kotoa tuttuja ja turvallisia ruokia eväiksi. Kyllä kannatti, sillä maha oli ihan menossa mukana, eikä kipeytynyt lainkaan. Epäselväksi ei jäänyt, että miten kannattaa jatkossa toimia, niin pitkien kisapäivien aikana kuin leireillä.
Tällä viikolla treenattiin keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona omatoimitreenit kun Jari oli hiihtolomailemassa. Oikeastaan ihan hyvä, niin sain tehdä just niitä juttuja, jotka on treenilistalla. Avan kanssa tehtiin hallissa ollutta Pasi K:n rataa, joka oli hauska. En tajua, mutta oma kunto meinasi loppua!? Ei se nyt niin pitkä pätkä ollut, mutta keuhkoihin otti kuitenkin ihmeen paljon. Ehkä kylmä ilma teki tepposet? Virittelin lähtöjä ja sain Avan nappaamaan vahingossa ohi lelun niin, että kapsahti kovaa jäisen käteni kämmenselkään.. Osui tietty johonkin hermoon niin, että käsi oli toimintakyvytön hetken aikaan. Voi perse, että muuten sattui..hetkeksi maailma pimeni ja piti hiukan nieleskellä. Nollalla kuitenkin rata läpi, mutta ei kovin kauniisti kylläkään. Palkkailin putkijarruja (olivat hiukan kateessa..) ja vahvistelin kontakteja (olivat sen tarpeessa, erityisesti Aa).
Pirkon kanssa tehtiin Janitan sylkkäri ja tuplasylkkäritreeniä. Meni aika reisille alkuun. Ookoo, harjoitusta vaikeutti lähellä olevat putket, mutta estehakuisuus voitti ohjaajahakuisuuden 6-0. Treenin jälkeen piti hiukan ihmtellä asiaa ja sitten tajusin jotain oleellista. Meillä menee usein Riman hallissa treenit vähän huonosti, Pirkkis sinkoilee, eikä tule lähelle. Se toimii usein tosi erilaisesti niin sporttiksella kuin Turussa verraten Riman halliin. Riman hallissa toimi hyvin treenit, joissa vahvistan esteosaamista: keppejä, kontakteja jne. mutta radan (oli lyhyt tai pitkä) tekeminen on vaikeaa. Se mitä tajusin on se, että Riman halli on aakealaakea ja siellä on tehty paljon esteosaamisen vahvistamistreeniä tai sitten Jarin supervauhdikkaita treenejä, joissa koira saa irrota ja mennä kovaa. Onko ihme, että Pirkon estehakuisuus on siellä vielä suurempaa? No ei ole..ja jos estehakuisuus todella lyö yli niin onko helppoa ohjata koiraa? No ei ole. Nyt alkakoon siis uusi aikausi Riman hallilla, jonka jälkeen vaaka toivottavasti ei paina enää niin paljoa toiseen suuntaan. Pirkkis laitetaan kuulolle, nih! Luulen, että en saa koiraa hallintaa, vaikka nyt kuinka treenaisin vauhdikasta ja irrottelevaa rataa vaan asiaa on lähestyttävä monipuolisemmin. Näistä täytyy jutella Jarin kanssa ja pohtia asiaa vielä omassa päässäni.
Torstaina Sporttiksella Sarin tuoma vauhdikas rata. Oon onnellinen, että oon saanut tärkeitä apuja nextarissa, jotka oikeasti näyttävät toimivan. Elinan ongelmaklinikan neuvot toimivat ihan loistavasti tässä treenissä, ihan mahtavaa. Ennen olisin nähnyt vain koiran perävalot tai saanut aikaan kiellon. Nyt Pirkko meni aikalailla optimaalisesti kun tein kaiken vaan itse oikein. Ja nyt kun tietää, miten pitäisi tehdä, on helpompi yrittää tehdä oikein. Takaakiertomaailma on myös auennut uudella tavalla. Aatella miten joskus asiat voivat olla pienistäkin asioista kiinni.
Ja sitten lopuksi vähän erilaista hauskanpitoa kun pääsin ohjaaamaan Pirkon velipoikia Vippiä ja Pyryä. Ne on kyllä mainioita koiria ja tykkään niistä kauheesti! Ehdotinkin Sarille ja Mialle, että pojat voisivat tulla meille kesäleirille niin voisin treenailla niiden kanssa, se olis hauskaa! :)
Vip oli voimakas, vahva, nopea, pitkälaukkainen, vähän jurompi, leikkii hyvin, on enemmän ohjaajassa kiinni ja kysyi enemmän jos omiini vertaan. Toisaalta kääntyi niin paljon vaivattomammin ja ketterämmin kuin esim. Ava. Vipin kanssa sai olla yllättävän tarkkana, että ei livahtanut takaakiertoihin tai ottanut kieltoja hypyillä. Sille piti toisaalta kertoa kaikki tosi ajoissa, mutta säilyttää ohjaus loppuun saakka huolellisesti, jotta malttoi suorittaa oman tonttinsa. Sylivekeissä ja ennakoivissa valsseissa oli mulla eniten ongelmia sen kanssa. Sylivekeistä lähti takaakiertoon, vaikka ohjaus ei mielestäni niin käskenyt tehdä. Ennakoivissa valsseissa otti helposti kiellon jos rintamasuunta oli pois hypyltä hänen mielestään liian aikaisin. Tuota valssimaailma lähtisin työstämään sen kanssa jos olis mun koira. Samoin vahvistaisin positiivisesti sitä, että Vip tulee lähelle tilanteissa, joissa se on suotavaa kuten merkkauksissa, ja vekkauksissa. Lähellä on kivaa ja tarpeellista tulla :) Se raukka mies vaatii hieman opettelua, että kuinka ollaan lähellä: päälle ei saa juosta, mutta lähelle saa tulla. Ja etäisyyttä on ok vaihdella eli, että ensin voit olla lähellä ja sitten kaukana. Kun tulet lähelle, niin siinä ei olla kuin se aika kunnes kerron, mihin sitten menet- ja sinne sitten menet :) Mutta tosiaan tykkäsin kauheesti siitä, millainen voima ja moottori sillä oli. Se vaikutti myös sopivasti urosmaiselta, pojalta, joka ei liikaa mieti asioita ja joka kestää hyvin toistoja. Ja ehkä kaiken jurouden takana on kuitenkin jonkinmoinen suloinen runopoika, joka helposti vaan kasvattaa itselleen kovaa ulkokuorta.
Pyryssä oli paljon samaa: voima, vauhti, pitkälaukkaisuus, hyvä leikkijä, ketterä kääntyjä ja vaikka mitä. Senkin perusasetelma oli tehdä täysiä, tulla kovaa joka tilanteeseen ja todeta aika helposti, että "no et kertonut mulle ajoissa ni mä aattelin, että mun pitää irrota tonne noi viisi estettä!" Se lähti Vippiä helpommin ikäänkuin käsistä.. :) Pieni huiskaus niin se meni jo. Ja kaiken tuon se tuntui tekevän pilke silmässään ja täynnä nuoruuden intoa! Se haukkui mulle koko ajan, mutta en edes tajunnut sitä. Oma keskittyminen oli niin vissiin muussa niin, että meni moinen ohi. Saria taisi ihmetyttää asia kun komenteli sitä hiljaiseksi radan reunalla :) Pyry oli aika estehakuinen, mutta reagoi kyllä hyvin ohjaukseen. Lähinnä sen kanssa on haaste löytää sopivat ohjausvalinnat ja antaa sille tarvittava tieto riittävän ajoissa, jotta ei lähde lapasesta tai turhaudu kun ei saa informaatiota ajoissa. Jos se ei tiennyt ajoissa asioita, niin aika helposti se oli hiukan huolimaton. Tai ehkäpä huolimattomuus esim. rimojen kanssa johtui sitten siitä, että sen tilannenopeus oli väärä kun ei saanut informaatiota ajoissa? Ehkäpä rakentelisin sitä kuitenkin hieman huolellisemmaksi oman tonttinsa kanssa? Eli jos merkkaan esim. takaakierron niin sinä menet sinne ja suoritat sen hutiloimatta, vaikka minä jo menisin kohti seuraavaa tilannetta. Ehkäpä se vaatisi ohjaajalta sen, että ohjaajan pitäisi hetkeksi luopua halusta suorittaa isoja kokonaisuuksia ja keskittyä siihen, että vahvistaisi ohjauksien perusteita: pakkovalssien merkkauksia, takaakiertojen lähettämisiä, palkkauksia päällejuoksuista, palkkauksia sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä jne. Sitä kautta uskoisin monen asian kirkastuvan ja sopivan mielentilan löytyvän? Me ollaan tehty juuri tuollaisia asioita nyt nextarissa ja ainakin perusasioihin palaaminen on vienyt meitä Pirkon kanssa hurjasti eteenpäin. Rataa on kiva tehdä, mutta vielä kivempaa kun voi luottaa siihen, että koira reagoi herkemmin rytmityksiin, lähtee pakkovalsseihin kun näkee merkkauksen, osaa varmistelematta tehdä päällejuoksut jne. Ja kun koira on supernopea niin sen kanssa hyvänkin liikkujan pakko malttaa rakentaa koiraa vielä huolellisemmin, jotta siitä tulisi huolellinen :)
Olihan analysointia. Toivottavasti ette Mia ja Sari pahastuneet ajatuksistani, jotka ovat vain minun näkemyksiäni siitä, miten lähtisin viemään itse teidän koiria eteenpän jos olisivat mun koiriani :)
Tällä viikolla treenattiin keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona omatoimitreenit kun Jari oli hiihtolomailemassa. Oikeastaan ihan hyvä, niin sain tehdä just niitä juttuja, jotka on treenilistalla. Avan kanssa tehtiin hallissa ollutta Pasi K:n rataa, joka oli hauska. En tajua, mutta oma kunto meinasi loppua!? Ei se nyt niin pitkä pätkä ollut, mutta keuhkoihin otti kuitenkin ihmeen paljon. Ehkä kylmä ilma teki tepposet? Virittelin lähtöjä ja sain Avan nappaamaan vahingossa ohi lelun niin, että kapsahti kovaa jäisen käteni kämmenselkään.. Osui tietty johonkin hermoon niin, että käsi oli toimintakyvytön hetken aikaan. Voi perse, että muuten sattui..hetkeksi maailma pimeni ja piti hiukan nieleskellä. Nollalla kuitenkin rata läpi, mutta ei kovin kauniisti kylläkään. Palkkailin putkijarruja (olivat hiukan kateessa..) ja vahvistelin kontakteja (olivat sen tarpeessa, erityisesti Aa).
Pirkon kanssa tehtiin Janitan sylkkäri ja tuplasylkkäritreeniä. Meni aika reisille alkuun. Ookoo, harjoitusta vaikeutti lähellä olevat putket, mutta estehakuisuus voitti ohjaajahakuisuuden 6-0. Treenin jälkeen piti hiukan ihmtellä asiaa ja sitten tajusin jotain oleellista. Meillä menee usein Riman hallissa treenit vähän huonosti, Pirkkis sinkoilee, eikä tule lähelle. Se toimii usein tosi erilaisesti niin sporttiksella kuin Turussa verraten Riman halliin. Riman hallissa toimi hyvin treenit, joissa vahvistan esteosaamista: keppejä, kontakteja jne. mutta radan (oli lyhyt tai pitkä) tekeminen on vaikeaa. Se mitä tajusin on se, että Riman halli on aakealaakea ja siellä on tehty paljon esteosaamisen vahvistamistreeniä tai sitten Jarin supervauhdikkaita treenejä, joissa koira saa irrota ja mennä kovaa. Onko ihme, että Pirkon estehakuisuus on siellä vielä suurempaa? No ei ole..ja jos estehakuisuus todella lyö yli niin onko helppoa ohjata koiraa? No ei ole. Nyt alkakoon siis uusi aikausi Riman hallilla, jonka jälkeen vaaka toivottavasti ei paina enää niin paljoa toiseen suuntaan. Pirkkis laitetaan kuulolle, nih! Luulen, että en saa koiraa hallintaa, vaikka nyt kuinka treenaisin vauhdikasta ja irrottelevaa rataa vaan asiaa on lähestyttävä monipuolisemmin. Näistä täytyy jutella Jarin kanssa ja pohtia asiaa vielä omassa päässäni.
Torstaina Sporttiksella Sarin tuoma vauhdikas rata. Oon onnellinen, että oon saanut tärkeitä apuja nextarissa, jotka oikeasti näyttävät toimivan. Elinan ongelmaklinikan neuvot toimivat ihan loistavasti tässä treenissä, ihan mahtavaa. Ennen olisin nähnyt vain koiran perävalot tai saanut aikaan kiellon. Nyt Pirkko meni aikalailla optimaalisesti kun tein kaiken vaan itse oikein. Ja nyt kun tietää, miten pitäisi tehdä, on helpompi yrittää tehdä oikein. Takaakiertomaailma on myös auennut uudella tavalla. Aatella miten joskus asiat voivat olla pienistäkin asioista kiinni.
Ja sitten lopuksi vähän erilaista hauskanpitoa kun pääsin ohjaaamaan Pirkon velipoikia Vippiä ja Pyryä. Ne on kyllä mainioita koiria ja tykkään niistä kauheesti! Ehdotinkin Sarille ja Mialle, että pojat voisivat tulla meille kesäleirille niin voisin treenailla niiden kanssa, se olis hauskaa! :)
Vip oli voimakas, vahva, nopea, pitkälaukkainen, vähän jurompi, leikkii hyvin, on enemmän ohjaajassa kiinni ja kysyi enemmän jos omiini vertaan. Toisaalta kääntyi niin paljon vaivattomammin ja ketterämmin kuin esim. Ava. Vipin kanssa sai olla yllättävän tarkkana, että ei livahtanut takaakiertoihin tai ottanut kieltoja hypyillä. Sille piti toisaalta kertoa kaikki tosi ajoissa, mutta säilyttää ohjaus loppuun saakka huolellisesti, jotta malttoi suorittaa oman tonttinsa. Sylivekeissä ja ennakoivissa valsseissa oli mulla eniten ongelmia sen kanssa. Sylivekeistä lähti takaakiertoon, vaikka ohjaus ei mielestäni niin käskenyt tehdä. Ennakoivissa valsseissa otti helposti kiellon jos rintamasuunta oli pois hypyltä hänen mielestään liian aikaisin. Tuota valssimaailma lähtisin työstämään sen kanssa jos olis mun koira. Samoin vahvistaisin positiivisesti sitä, että Vip tulee lähelle tilanteissa, joissa se on suotavaa kuten merkkauksissa, ja vekkauksissa. Lähellä on kivaa ja tarpeellista tulla :) Se raukka mies vaatii hieman opettelua, että kuinka ollaan lähellä: päälle ei saa juosta, mutta lähelle saa tulla. Ja etäisyyttä on ok vaihdella eli, että ensin voit olla lähellä ja sitten kaukana. Kun tulet lähelle, niin siinä ei olla kuin se aika kunnes kerron, mihin sitten menet- ja sinne sitten menet :) Mutta tosiaan tykkäsin kauheesti siitä, millainen voima ja moottori sillä oli. Se vaikutti myös sopivasti urosmaiselta, pojalta, joka ei liikaa mieti asioita ja joka kestää hyvin toistoja. Ja ehkä kaiken jurouden takana on kuitenkin jonkinmoinen suloinen runopoika, joka helposti vaan kasvattaa itselleen kovaa ulkokuorta.
Pyryssä oli paljon samaa: voima, vauhti, pitkälaukkaisuus, hyvä leikkijä, ketterä kääntyjä ja vaikka mitä. Senkin perusasetelma oli tehdä täysiä, tulla kovaa joka tilanteeseen ja todeta aika helposti, että "no et kertonut mulle ajoissa ni mä aattelin, että mun pitää irrota tonne noi viisi estettä!" Se lähti Vippiä helpommin ikäänkuin käsistä.. :) Pieni huiskaus niin se meni jo. Ja kaiken tuon se tuntui tekevän pilke silmässään ja täynnä nuoruuden intoa! Se haukkui mulle koko ajan, mutta en edes tajunnut sitä. Oma keskittyminen oli niin vissiin muussa niin, että meni moinen ohi. Saria taisi ihmetyttää asia kun komenteli sitä hiljaiseksi radan reunalla :) Pyry oli aika estehakuinen, mutta reagoi kyllä hyvin ohjaukseen. Lähinnä sen kanssa on haaste löytää sopivat ohjausvalinnat ja antaa sille tarvittava tieto riittävän ajoissa, jotta ei lähde lapasesta tai turhaudu kun ei saa informaatiota ajoissa. Jos se ei tiennyt ajoissa asioita, niin aika helposti se oli hiukan huolimaton. Tai ehkäpä huolimattomuus esim. rimojen kanssa johtui sitten siitä, että sen tilannenopeus oli väärä kun ei saanut informaatiota ajoissa? Ehkäpä rakentelisin sitä kuitenkin hieman huolellisemmaksi oman tonttinsa kanssa? Eli jos merkkaan esim. takaakierron niin sinä menet sinne ja suoritat sen hutiloimatta, vaikka minä jo menisin kohti seuraavaa tilannetta. Ehkäpä se vaatisi ohjaajalta sen, että ohjaajan pitäisi hetkeksi luopua halusta suorittaa isoja kokonaisuuksia ja keskittyä siihen, että vahvistaisi ohjauksien perusteita: pakkovalssien merkkauksia, takaakiertojen lähettämisiä, palkkauksia päällejuoksuista, palkkauksia sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä jne. Sitä kautta uskoisin monen asian kirkastuvan ja sopivan mielentilan löytyvän? Me ollaan tehty juuri tuollaisia asioita nyt nextarissa ja ainakin perusasioihin palaaminen on vienyt meitä Pirkon kanssa hurjasti eteenpäin. Rataa on kiva tehdä, mutta vielä kivempaa kun voi luottaa siihen, että koira reagoi herkemmin rytmityksiin, lähtee pakkovalsseihin kun näkee merkkauksen, osaa varmistelematta tehdä päällejuoksut jne. Ja kun koira on supernopea niin sen kanssa hyvänkin liikkujan pakko malttaa rakentaa koiraa vielä huolellisemmin, jotta siitä tulisi huolellinen :)
Olihan analysointia. Toivottavasti ette Mia ja Sari pahastuneet ajatuksistani, jotka ovat vain minun näkemyksiäni siitä, miten lähtisin viemään itse teidän koiria eteenpän jos olisivat mun koiriani :)
maanantai 18. helmikuuta 2013
kohti parempaa ohjausta
Oltiin viikonloppuna Pirkon kanssa Turussa Nextarin leirillä. Olihan taas kannattava keikka! En oikein tiedä edes, mistä aloittaa. Pää on vähän vaiheessa kaiken informaation jälkeen, mutta ehkä tämä kirjoittaminen jäsentää niitä hyvällä tavalla paikoilleen. Ihan ensiksi on sanottava, että Pirkko on kyllä ihan maailman loistavinta matkaseuraa ja kun se nyt ei ole agilitysäkään hullumpi niin kokonaisuutena se on aika täydellinen. Sunnuntaina huomasin, että sellainen ajatus tuli mieleen, että onkohan se synti, että noin ihana koira sterkattaisiin ja sillä varmistettaisiin, että jälkikasvua ei tule? Toi nyt voisi olla monen blogi-kirjoitukseni aihe, pähkäillä siis asiaa, mutta ei nyt siihen sen enempiä.
Lauantai aloitettiin Janitan treenillä, jossa teemana oli estetarjoaminen, "kilpajuoksuasetelmien ennaltaehkäisy", lelusta luopuminen ja irtoaminen. Harjoituksia tehtiin paljon myös ilman esteitä, mutta myös muutaman hypyn kanssa. Noita harkkoja ollaan tahkottu hirmuisesti Pirkon ollessa lapsi (onneksi!) ja useat sujuivatkin hyvin. Janita puhui siitä, mikä on prosentuaalisesti ihanteellinen suhdanne ohjaajahakuisuudessa ja estehkuisuudessa. Meidän (tai siis Pirkon) vaaka painuu vähän liiaksi estehakuisuuden puoleen. Hyvä oli myös tajuta, miten pienillä yksityiskohdilla voi olla yllättävän iso merkitys: käden asento, katse, käskytys.
Tuosta sitten Elinalle treenaamaan pakkovalsseja ja twistejä. Koen olevani maailman kömpelöin twisteissä, mutta päästiin hyvin käsiksi siihen, että miksi niin koen. Ei se suurin syy taidakkaan olla se, että olen hidas ja huono liikkumaan vaan se, että en pääse takaakiertolähetyksestä tarpeeksi hyvin irti. Ja miksi en pääse..no en katso koiraa joten en tiedä, koska koira on lukinnut takaakierron, jotta voin lähteä alta pois. Ja siinä sitten ollaan myöhässä niin että soi. Pakkovalssit osattiin nyt aika mukavasti. Merkkausta on hyvä muistaa tehdä vähän loitommaksi ekasta siivekkeestä niin Pirkolla on helpompaa.
Muutamien tuntien tauon jäkeen Tuulialle. Teemana takaakierrot. Mahtavin oivallus tuossa treenissä syntyi kun pääsin/jouduin ohjaamaan radan ilman käsiä. Löytyihän musta se huolellinen katseen käyttäjä ja rytmittäjä. Pirkko meni ehkä jopa paremmin kun ohjasin ilman käsiä, hämmentävää. Kumpa olisin saanut tuon treenin nauhalle. Ja nyt ymmärrään vielä paremmin sen, miten vähän käsillä on merkitystä koiralle ja miten paljon kaikella muulla. Ihan huippua.
Vikaksi sitten vielä Jaakolle saksalaisten ja päällejuoksujen maailmaan. Paljon tärkeää asiaa Jaakolta taas irtosi aiheesta. Enpäs ole tajunnut tuossakaan aiemmin sen kuuluisan katseen merkitystä. Miten tutustumisessa tulee huomioida ja miettiä myös se katse. Jos päällä (tai poskella) on koiralle niin suuri merkitys niin tutustumisessa tulee miettiä tosiaan tarkkaan, mihin katsoo ja miten pitkään. Kummasti rupes päällejuoksut ja saksalaiset pelittämään kun tää akka teki oikein.
Lauantai sisälsi myös psyykkistä valmennusta, josta voisi kirjoittaa oman lukunsa. Tärkein kuitenkin, aion jatkossa olla tarkka sisäisen puheeni kanssa ja aion miettiä ratkaisukeskeisenpää lähestymistapaa ongelmia pureskellessani. Lisäksi aion saada muuten myös kuntoni vielä paremmaksi tekemällä vähän eri tyyppistä treeniä kun lumet alkaa sulaa.
Illalla mukavaa höpöttelyä Tuorlassa hyvässä seurassa ja sunnuntaina sai nukkua pitkään :)
Sunnuntaina sitten taas agilityä mahan täydeltä. Janitalla aloitettiin sylkkäreiden ja tuplasylkkäreiden kanssa. Tuplissa tekniikan hiominen tuli tarpeeseen ja myös ajatukset oikeaan etäisyyteen olivat erinomaista tietoa. Pirkkoa on palkattava paljon käteen, jotta ei rupea ennakoimaan. Oma ajaus ja maltti täytyy pitää kurissa ja muistaa ne tärkeät ranteen liikkeet ja tuplassa liikesuunnat. Tuplat sujuivat vikassa kotiläksytreenipätkässä tavan sylkkäreitä paremmin, mutta molempia on treenattava.
Elinalle sitten ongelmaklinikalle. Olin valinnut ongelmaksi sen, että miten saada ohjattua koira pois ansalta jos tilanne on aiheuttanut sen, että koira on lukinnut jotain kaukana edessä ja itse on jäänyt kauas koiran taakse. Noissa tilanteissa usein vain huudan epätoivoisesti, rytmitän epämäärisesti ja veuhkon jotain sivusuuntaista vedon kaltaista yritystä tai lamaannut "sinne menee...heippa vaan..". Yleensä noissa tilanteissa käy niin, että perävalot vaan vilahtaa tai huutamisella saan aikaan kiellon kun koira kieltäytyy ansakohtaa edeltävältä esteeltä. Ihan huippua, miten lopuksi päästiin asian ytimeen ja ongelmaan kiinni. Ja miten tajusin, miten noissa tilanteissa mun tulisi toimia. Miten tärkeää on miettiä rytmitystä ja rintamasuuntaa. Miten tulee luottaa rohkeasti rytmitykseen ja antaa toisaalta koiralle lupa edetä vielä se ansaa edeltävä este. vaikeaa selittää, mutta tärkeintä kait, että itse ymmärsin asian :)
Aamupäivän treenien jälkeen fysiikkatreenit. Oksu meinas tulla ja happi loppua. Treeni tuntui kamalalta, mutta niin sen kuuluikin. Treenin ja suihkun jälkeen fiilis oli tosi hyvä.
Illalla sitten vielä kaksi treeniä. Pirkko jaksoin käsittämättömän hyvin, vaikka ei ikinä treenaa noin paljon. Onneksi moottoria piisaa ja mahtaa sillä on myös hyvä kunto.
Tuulialla teemana putket. Kaikenmoiset lähetykset ja ulostulot, putkijarrut jne. Putkijarruista sain nyt hyvän idean, miten ne käytännössä kannattaa tehdä. Millä jalalla ja mitä käsi tekee, mihin kroppa osoittaa jne. Homma tuntui hyvälle, sillä usein teen kaikkea vähän liikaa ja liian myöhässä. Tai sitten en tee mitään. Mutta nyt olis selkee logiikka ja tekniikka joten jospa osaisin paremmin jatkossa. Putkiasit yksittäisinä esteinä eri variaatioilla sujuivat hyvin, myös ne jarrut. Mutta..lopuksi tehtiin rataa, jossa sitten pakka alkoi vähän levitä. Oma keskittyminen ei oikein riittänyt kun tiesin, että muu ryhmä odotteli jo Jaakolla, että tulisin sinne. Tunnistin jälkikäteen tuon fiiliksen vähän samanlaiseksi, millainen olo mulla on toisinaan kisoissa Pirkon kanssa- hätääntynyt ja siitä johtuen hektinen ja huolimaton. Jos treeneissä saan saman fiiliksen tuollaisessa tilanteessa niin voisin ehkä hyödyntää asiaa ja treenata tuon tunnetilan hallintaa paremmaksi. hyvä juttu!
Jaakon treeni sitten päätti vkonlopun rutistuksen. Nyt oli selvästi aika nauttia. Nyt en ehkä keksi riittävän kuvaavaa sanaa kertomaan siitä fiiliksestä, mitä tunsin kun ajelin treenin jälkeen kotiin. Sanotaan nyt, että hieno oli. Ehkä myös vähän liikuttunut, voimaantunut, energinen, ylpeä ja onnellinen. Saattoihan se olla, että tirautin pari kyyneltäkin kotimatkalla kun mietin, miten onnekas olen noin hienosta koirasta, jonka kanssa saa kokea tuollaista agilityn nautintoa, voimaa, vauhtia, helppoutta ja yhdessä tekemisen fiilistä. Hei, ja näköjään tirautan nytkin. Tuossa tuo Pirkkoliisa makaa sohvalla mun kainalossa, enkä voisi olla siihen tyytyväisempi.
Lauantai aloitettiin Janitan treenillä, jossa teemana oli estetarjoaminen, "kilpajuoksuasetelmien ennaltaehkäisy", lelusta luopuminen ja irtoaminen. Harjoituksia tehtiin paljon myös ilman esteitä, mutta myös muutaman hypyn kanssa. Noita harkkoja ollaan tahkottu hirmuisesti Pirkon ollessa lapsi (onneksi!) ja useat sujuivatkin hyvin. Janita puhui siitä, mikä on prosentuaalisesti ihanteellinen suhdanne ohjaajahakuisuudessa ja estehkuisuudessa. Meidän (tai siis Pirkon) vaaka painuu vähän liiaksi estehakuisuuden puoleen. Hyvä oli myös tajuta, miten pienillä yksityiskohdilla voi olla yllättävän iso merkitys: käden asento, katse, käskytys.
Tuosta sitten Elinalle treenaamaan pakkovalsseja ja twistejä. Koen olevani maailman kömpelöin twisteissä, mutta päästiin hyvin käsiksi siihen, että miksi niin koen. Ei se suurin syy taidakkaan olla se, että olen hidas ja huono liikkumaan vaan se, että en pääse takaakiertolähetyksestä tarpeeksi hyvin irti. Ja miksi en pääse..no en katso koiraa joten en tiedä, koska koira on lukinnut takaakierron, jotta voin lähteä alta pois. Ja siinä sitten ollaan myöhässä niin että soi. Pakkovalssit osattiin nyt aika mukavasti. Merkkausta on hyvä muistaa tehdä vähän loitommaksi ekasta siivekkeestä niin Pirkolla on helpompaa.
Muutamien tuntien tauon jäkeen Tuulialle. Teemana takaakierrot. Mahtavin oivallus tuossa treenissä syntyi kun pääsin/jouduin ohjaamaan radan ilman käsiä. Löytyihän musta se huolellinen katseen käyttäjä ja rytmittäjä. Pirkko meni ehkä jopa paremmin kun ohjasin ilman käsiä, hämmentävää. Kumpa olisin saanut tuon treenin nauhalle. Ja nyt ymmärrään vielä paremmin sen, miten vähän käsillä on merkitystä koiralle ja miten paljon kaikella muulla. Ihan huippua.
Vikaksi sitten vielä Jaakolle saksalaisten ja päällejuoksujen maailmaan. Paljon tärkeää asiaa Jaakolta taas irtosi aiheesta. Enpäs ole tajunnut tuossakaan aiemmin sen kuuluisan katseen merkitystä. Miten tutustumisessa tulee huomioida ja miettiä myös se katse. Jos päällä (tai poskella) on koiralle niin suuri merkitys niin tutustumisessa tulee miettiä tosiaan tarkkaan, mihin katsoo ja miten pitkään. Kummasti rupes päällejuoksut ja saksalaiset pelittämään kun tää akka teki oikein.
Lauantai sisälsi myös psyykkistä valmennusta, josta voisi kirjoittaa oman lukunsa. Tärkein kuitenkin, aion jatkossa olla tarkka sisäisen puheeni kanssa ja aion miettiä ratkaisukeskeisenpää lähestymistapaa ongelmia pureskellessani. Lisäksi aion saada muuten myös kuntoni vielä paremmaksi tekemällä vähän eri tyyppistä treeniä kun lumet alkaa sulaa.
Illalla mukavaa höpöttelyä Tuorlassa hyvässä seurassa ja sunnuntaina sai nukkua pitkään :)
Sunnuntaina sitten taas agilityä mahan täydeltä. Janitalla aloitettiin sylkkäreiden ja tuplasylkkäreiden kanssa. Tuplissa tekniikan hiominen tuli tarpeeseen ja myös ajatukset oikeaan etäisyyteen olivat erinomaista tietoa. Pirkkoa on palkattava paljon käteen, jotta ei rupea ennakoimaan. Oma ajaus ja maltti täytyy pitää kurissa ja muistaa ne tärkeät ranteen liikkeet ja tuplassa liikesuunnat. Tuplat sujuivat vikassa kotiläksytreenipätkässä tavan sylkkäreitä paremmin, mutta molempia on treenattava.
Elinalle sitten ongelmaklinikalle. Olin valinnut ongelmaksi sen, että miten saada ohjattua koira pois ansalta jos tilanne on aiheuttanut sen, että koira on lukinnut jotain kaukana edessä ja itse on jäänyt kauas koiran taakse. Noissa tilanteissa usein vain huudan epätoivoisesti, rytmitän epämäärisesti ja veuhkon jotain sivusuuntaista vedon kaltaista yritystä tai lamaannut "sinne menee...heippa vaan..". Yleensä noissa tilanteissa käy niin, että perävalot vaan vilahtaa tai huutamisella saan aikaan kiellon kun koira kieltäytyy ansakohtaa edeltävältä esteeltä. Ihan huippua, miten lopuksi päästiin asian ytimeen ja ongelmaan kiinni. Ja miten tajusin, miten noissa tilanteissa mun tulisi toimia. Miten tärkeää on miettiä rytmitystä ja rintamasuuntaa. Miten tulee luottaa rohkeasti rytmitykseen ja antaa toisaalta koiralle lupa edetä vielä se ansaa edeltävä este. vaikeaa selittää, mutta tärkeintä kait, että itse ymmärsin asian :)
Aamupäivän treenien jälkeen fysiikkatreenit. Oksu meinas tulla ja happi loppua. Treeni tuntui kamalalta, mutta niin sen kuuluikin. Treenin ja suihkun jälkeen fiilis oli tosi hyvä.
Illalla sitten vielä kaksi treeniä. Pirkko jaksoin käsittämättömän hyvin, vaikka ei ikinä treenaa noin paljon. Onneksi moottoria piisaa ja mahtaa sillä on myös hyvä kunto.
Tuulialla teemana putket. Kaikenmoiset lähetykset ja ulostulot, putkijarrut jne. Putkijarruista sain nyt hyvän idean, miten ne käytännössä kannattaa tehdä. Millä jalalla ja mitä käsi tekee, mihin kroppa osoittaa jne. Homma tuntui hyvälle, sillä usein teen kaikkea vähän liikaa ja liian myöhässä. Tai sitten en tee mitään. Mutta nyt olis selkee logiikka ja tekniikka joten jospa osaisin paremmin jatkossa. Putkiasit yksittäisinä esteinä eri variaatioilla sujuivat hyvin, myös ne jarrut. Mutta..lopuksi tehtiin rataa, jossa sitten pakka alkoi vähän levitä. Oma keskittyminen ei oikein riittänyt kun tiesin, että muu ryhmä odotteli jo Jaakolla, että tulisin sinne. Tunnistin jälkikäteen tuon fiiliksen vähän samanlaiseksi, millainen olo mulla on toisinaan kisoissa Pirkon kanssa- hätääntynyt ja siitä johtuen hektinen ja huolimaton. Jos treeneissä saan saman fiiliksen tuollaisessa tilanteessa niin voisin ehkä hyödyntää asiaa ja treenata tuon tunnetilan hallintaa paremmaksi. hyvä juttu!
Jaakon treeni sitten päätti vkonlopun rutistuksen. Nyt oli selvästi aika nauttia. Nyt en ehkä keksi riittävän kuvaavaa sanaa kertomaan siitä fiiliksestä, mitä tunsin kun ajelin treenin jälkeen kotiin. Sanotaan nyt, että hieno oli. Ehkä myös vähän liikuttunut, voimaantunut, energinen, ylpeä ja onnellinen. Saattoihan se olla, että tirautin pari kyyneltäkin kotimatkalla kun mietin, miten onnekas olen noin hienosta koirasta, jonka kanssa saa kokea tuollaista agilityn nautintoa, voimaa, vauhtia, helppoutta ja yhdessä tekemisen fiilistä. Hei, ja näköjään tirautan nytkin. Tuossa tuo Pirkkoliisa makaa sohvalla mun kainalossa, enkä voisi olla siihen tyytyväisempi.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Vuokkosilla kisailemassa
Onpas ihan ryytynyt olotila. Joskus on sellaisia päiviä kun ei vaan oikein moottori käynnisty. Tänään oli just sellainen, vaikka toisaalta sainkin ihan asioita aikaan. Töiden jälkeen nopeet päikkärit, 40 minsan lenkille ja tanssitunnille. Sieltä sitten kotiin ja vielä tunnin metsälenkille ja lopuksi lumitöiden pariin. Nyt ansioituneesti sohvalla lähes nollat taulussa.
Viikonloppuna kisattiin molempien tyttöjen kanssa. Lauantaina oli Pirkolla pari rataa ja sunnuntaina Avalla kolme rataa vuokkosilla. Kaikki radat olivat Luomalan Henkan tuomaroimia. Sunnuntain radat olivat mukavampia, vaikka ei lauantainkaan profiileissa mitään vikaa ollut. Ei nyt vaan oltu samalla sykkeellä Pirkon kanssa liikenteessä. Oma fiilis oli aika hyvä joten sitä ei ole syyttäminen. En vaan arvannut sen vauhtia oikein ekan radan alussa, enkä rytmittänyt sitten oikealla tavalla oikeassa kohtaa. Hupsheijaa koira vähän lensi ja ajautui takaakiertoon, josta hylly. Muuten ihan hyvä setti. Tokalla radalla tein oikeasti tyhmiä valintoja, joiden ansiosta hyllytin senkin radan. Tuo rata taisi olla meidän kisaratojen huonoin veto tähän saakka.. Alun virheen jälkeen päätin, että kokeilen puomilla persjättöä ja Aalla tiukahkoa edessä valssausta, noita kun ollaan nyt treenailtu. Samalla halusin nähdä, että tekeekö puomilla venytysvirheensä kun juoksen eteen persjättöön. Oon yrittänyt korjailla nyt sen asentoa ja treeneissä se on petrannut asiassa. Kisoissakin Pirkko teki ne nyt lähes täydellisesti, joka on superhienoa. Otti muuten pari rimaa alas, joihin en tajunnut puuttua. Olinpas pölö, mutta kun ajatukset oli kontakteissa niin ajatus ei riittänyt ilmeisesti muuhun. Mutta toisaalta nyt voin iloita niistä kontakteista ja ottaa oppia mokista, mitä radoilla tein. Onneksi ens viikonloppuna on nextari niin päästään taas asioiden ytimiin. En tiedä, millaisia pätkiä siellä on tiedossa, mutta tarvittaisiin ratatreeniä.
Täällä Pirkon radat:
http://www.youtube.com/watch?v=Mr5nTfbjrEs&feature=youtu.be
Avan kanssa sunnuntaina sitten toistettiin Jankkilan kuviot. Ekalta radalta 5, yksi rima ja sen jälkeen tuplanolla. Keskimmäinen rata oli paras, enkä siitä paljoa muuttaisi. Vikalla radalla huolimattomuutta ja Avalta ehkä vähä outo tilanteen lukeminen. Videolla en näytä ohjaavan sitä niinkuin tilanteen luki. Mutta säästyttiin virheeltä, vaikka ylimääräisen pyörähdyksen tekikin. Ekalla radalla erään putken jälkeen tuli rima kohdassa, jossa tuli monet ottivat sivuetäisyyttä ja saivat aikaan virheen. Minä ehdin käydä juosten hiukan linjaamassa kohtaa (videolta tuokin näkyy) ja tarjosin sen Avalle aika helppona suorittaa, mutta rima tuli kuitenkin. Täytyy katsoa, että onko vain mutu-tuntumaa, että usein ottaa yhden riman ekalla radalla kun kisataan keinonurmella. Se treenaa yleensä vain riman hallissa ja on tottuneempi liikumaan hiekalla. Täytyy varmaan vähän useammin käydä treenailemassa sen kanssa matoilla niin olis enempi sujut senkin alustan kanssa. Sijoitukset eivät olleet kummoisia tuossa isossa kisassa, mutta olin silti tyytyväinen. Ava teki hyvin, eikä silloin voi kait olla muuta kuin tyytyväinen.
Nyt alkaa silmä ja luppaamaan niin, että on aika mennä nukkumaan. Huomenna menen tuuraamaan muuten Lauraa sporttikselle Avan kanssa, ihan hauskaa päästä sen kanssa pitkästä aikaa treenaamaan johonkin muualle kuin riman treeneihin (vaikka ne onkin Avalle ihan parhaita treenejä).
Viikonloppuna kisattiin molempien tyttöjen kanssa. Lauantaina oli Pirkolla pari rataa ja sunnuntaina Avalla kolme rataa vuokkosilla. Kaikki radat olivat Luomalan Henkan tuomaroimia. Sunnuntain radat olivat mukavampia, vaikka ei lauantainkaan profiileissa mitään vikaa ollut. Ei nyt vaan oltu samalla sykkeellä Pirkon kanssa liikenteessä. Oma fiilis oli aika hyvä joten sitä ei ole syyttäminen. En vaan arvannut sen vauhtia oikein ekan radan alussa, enkä rytmittänyt sitten oikealla tavalla oikeassa kohtaa. Hupsheijaa koira vähän lensi ja ajautui takaakiertoon, josta hylly. Muuten ihan hyvä setti. Tokalla radalla tein oikeasti tyhmiä valintoja, joiden ansiosta hyllytin senkin radan. Tuo rata taisi olla meidän kisaratojen huonoin veto tähän saakka.. Alun virheen jälkeen päätin, että kokeilen puomilla persjättöä ja Aalla tiukahkoa edessä valssausta, noita kun ollaan nyt treenailtu. Samalla halusin nähdä, että tekeekö puomilla venytysvirheensä kun juoksen eteen persjättöön. Oon yrittänyt korjailla nyt sen asentoa ja treeneissä se on petrannut asiassa. Kisoissakin Pirkko teki ne nyt lähes täydellisesti, joka on superhienoa. Otti muuten pari rimaa alas, joihin en tajunnut puuttua. Olinpas pölö, mutta kun ajatukset oli kontakteissa niin ajatus ei riittänyt ilmeisesti muuhun. Mutta toisaalta nyt voin iloita niistä kontakteista ja ottaa oppia mokista, mitä radoilla tein. Onneksi ens viikonloppuna on nextari niin päästään taas asioiden ytimiin. En tiedä, millaisia pätkiä siellä on tiedossa, mutta tarvittaisiin ratatreeniä.
Täällä Pirkon radat:
http://www.youtube.com/watch?v=Mr5nTfbjrEs&feature=youtu.be
Avan kanssa sunnuntaina sitten toistettiin Jankkilan kuviot. Ekalta radalta 5, yksi rima ja sen jälkeen tuplanolla. Keskimmäinen rata oli paras, enkä siitä paljoa muuttaisi. Vikalla radalla huolimattomuutta ja Avalta ehkä vähä outo tilanteen lukeminen. Videolla en näytä ohjaavan sitä niinkuin tilanteen luki. Mutta säästyttiin virheeltä, vaikka ylimääräisen pyörähdyksen tekikin. Ekalla radalla erään putken jälkeen tuli rima kohdassa, jossa tuli monet ottivat sivuetäisyyttä ja saivat aikaan virheen. Minä ehdin käydä juosten hiukan linjaamassa kohtaa (videolta tuokin näkyy) ja tarjosin sen Avalle aika helppona suorittaa, mutta rima tuli kuitenkin. Täytyy katsoa, että onko vain mutu-tuntumaa, että usein ottaa yhden riman ekalla radalla kun kisataan keinonurmella. Se treenaa yleensä vain riman hallissa ja on tottuneempi liikumaan hiekalla. Täytyy varmaan vähän useammin käydä treenailemassa sen kanssa matoilla niin olis enempi sujut senkin alustan kanssa. Sijoitukset eivät olleet kummoisia tuossa isossa kisassa, mutta olin silti tyytyväinen. Ava teki hyvin, eikä silloin voi kait olla muuta kuin tyytyväinen.
Nyt alkaa silmä ja luppaamaan niin, että on aika mennä nukkumaan. Huomenna menen tuuraamaan muuten Lauraa sporttikselle Avan kanssa, ihan hauskaa päästä sen kanssa pitkästä aikaa treenaamaan johonkin muualle kuin riman treeneihin (vaikka ne onkin Avalle ihan parhaita treenejä).
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
kevät tule jo!
Voi kevät, tulisit jo. Onks tää se aika vuodesta kun alkaa odottaminen? Siis kevään.. Kaiholla katselin eilen videoita ja kuvia viime kesän kisoista ja reissuista. Oi, olispa lämmin, nurmikkoa, valoa, ruskettunut iho, pääsis uimaan, grilliruokaa, iltamyöhäset treenit ulkona iltojen viiletessä, aamut terassilla yövaatteissa aamupalaa syöden ja lehteä lukien. Oi..olispa jo, mutta Ei. Nyt on talvi. Lunta sataa ja lunta sataa ja lunta sataa ja lunta sataa. Lumi on tosi kivaa. Kylmä on tosi kivaa. Pukeminen on tosi kivaa. Pimeys on tosi kivaa. Jep, näillä mennään.
Viikonloppuna Rima tarjosi Jankkilassa treeniaikaa lämpimässä hallissa (tosin koulutettiin myös Pasin kanssa). Treenattiin kaikki koirat ja ihmeteltiin, miten moinen mahdollisuus jäi käyttämättä lähes kaikilta rimalaisilta kouluttajilta. No, meidän kannalta hyvä niin saatiin treenata niin paljon kuin jaksettiin ja koirat jaksoi. Pirkon kanssa keppitreeniä. Avokulmia lähettämällä ja törkkäsemällä. Kepeillä taaksejäämisiä, putkihäiriötä, vedätystä ja leikkauksia. Kaikki muu ok, mutta voivoi miten on nyt vaikeaa pujotella jos jään taakse. Tää on nyt kait se vaihe tässä kehittymisenpolulla, joka on vaan kestettävä. Eiköhän se joskus opi kun on kuitenkin ihan viisas Pirkko. Treenasin myös Aalla Janitalta saatuja vinkkejä ja aika taitavalta ja tarkkaavaiselta Pirkkis jo vaikuttaa. Keinulla taaksejäämistä ja kunnon vedätystä sekä edessä valssausta myös tehtiin. Nou proplemos.
Avan kanssa avokulmia myös. Se ei kyllä ole järjenjättiläinen sisäänmenojen kanssa, mutta kun kepeille pääsee niin kestää hyvin häiriöt. Tein myös putkivauhtitreeniä ja käännöksiä hypyillä (tai kiihdytyksiä käännösten jälkeen). keinulla taaksejäämisiä, on näemmä pirkkoa huonompi niissä. Ei mene alas saakka paitsi tietty muutaman palkkauksen jälkeen. Ava oli hirmusen hyväntuulinen ja hauska Sussu. Lenkillä yritti kosiskella Q:ta leikkikaveriksi ihan tohkeissaan. Hassu koira.
Käytiin Pirkon kanssa maanantaina osteopaatilla. Pirkko oli mua paremmassa kunnossa, mutta mulle tää järjestely sopii ihan hyvin. Tai kivointa jos molemmat tietty oltaisiin vetreitä. Pirkolla hieman iso selkälihas oli kireä ja vasemman takajalan reisiluussa oli jäykkyyttä, mutta otti hoidon hyvin vastaan ja oli hyvän oloinen sen jälkeen. Nukkui ja nautiskeli käsittelystä. Mun tuunaamista jatketaan muutaman viikon päästä uudelleen. Taisin pitää hiukan liian pitkän välin ja olin ehtinyt mennä aika juntturaan. Mutta kyllä tää tästä :)
Mun keho on alkanut kaivata liikkumista. Tää on siisti vaihe! Nyt oonkin aika hyvin saanut itseäni liikkeelle ja siitä aamulla puntarikin vähän kiitteli. Jouluna hankitut ylimääriset on saatu pois, mutta verraten viime vuoden helmikuuhun taitaa painoa olla vielä vähän enemmän. No, vain kilon verran, mutta kuitenkin. Jos joka vuosi hankkii kilon lisää niin kymmenessä vuodessa se on jo ihan näyttävä määrä. Ja joo, puntari voi heittää, mutta kun käy puntarissa sellaisena aamuna kun edeltävät päivät on menneet normaalimeiningillä (siis ruualla) niin tulokset ovat ihan vertailukelpoisia.
Huomenna sporttis treenit ja viikonloppuna kisatohinaa. Lauantaina starttaillaan Pirkon kanssa ja sunnuntaina Avan. Ehkä saadaan lauantaina kavereita taas kylään ja sunnuntaina olis vielä veljenlapsen 4vsynttäreitä tiedossa. Mukava viikonloppu siis tiedossa. Nyt vaan nää muutamat työpäivät alta pois ja viikonlopun viettoon. Ainoastaan harmittaa isosti kun olisin niin halunnut mennä art on ice-näytökseen, mutta se jää tällä kertaa välistä.
Viikonloppuna Rima tarjosi Jankkilassa treeniaikaa lämpimässä hallissa (tosin koulutettiin myös Pasin kanssa). Treenattiin kaikki koirat ja ihmeteltiin, miten moinen mahdollisuus jäi käyttämättä lähes kaikilta rimalaisilta kouluttajilta. No, meidän kannalta hyvä niin saatiin treenata niin paljon kuin jaksettiin ja koirat jaksoi. Pirkon kanssa keppitreeniä. Avokulmia lähettämällä ja törkkäsemällä. Kepeillä taaksejäämisiä, putkihäiriötä, vedätystä ja leikkauksia. Kaikki muu ok, mutta voivoi miten on nyt vaikeaa pujotella jos jään taakse. Tää on nyt kait se vaihe tässä kehittymisenpolulla, joka on vaan kestettävä. Eiköhän se joskus opi kun on kuitenkin ihan viisas Pirkko. Treenasin myös Aalla Janitalta saatuja vinkkejä ja aika taitavalta ja tarkkaavaiselta Pirkkis jo vaikuttaa. Keinulla taaksejäämistä ja kunnon vedätystä sekä edessä valssausta myös tehtiin. Nou proplemos.
Avan kanssa avokulmia myös. Se ei kyllä ole järjenjättiläinen sisäänmenojen kanssa, mutta kun kepeille pääsee niin kestää hyvin häiriöt. Tein myös putkivauhtitreeniä ja käännöksiä hypyillä (tai kiihdytyksiä käännösten jälkeen). keinulla taaksejäämisiä, on näemmä pirkkoa huonompi niissä. Ei mene alas saakka paitsi tietty muutaman palkkauksen jälkeen. Ava oli hirmusen hyväntuulinen ja hauska Sussu. Lenkillä yritti kosiskella Q:ta leikkikaveriksi ihan tohkeissaan. Hassu koira.
Käytiin Pirkon kanssa maanantaina osteopaatilla. Pirkko oli mua paremmassa kunnossa, mutta mulle tää järjestely sopii ihan hyvin. Tai kivointa jos molemmat tietty oltaisiin vetreitä. Pirkolla hieman iso selkälihas oli kireä ja vasemman takajalan reisiluussa oli jäykkyyttä, mutta otti hoidon hyvin vastaan ja oli hyvän oloinen sen jälkeen. Nukkui ja nautiskeli käsittelystä. Mun tuunaamista jatketaan muutaman viikon päästä uudelleen. Taisin pitää hiukan liian pitkän välin ja olin ehtinyt mennä aika juntturaan. Mutta kyllä tää tästä :)
Mun keho on alkanut kaivata liikkumista. Tää on siisti vaihe! Nyt oonkin aika hyvin saanut itseäni liikkeelle ja siitä aamulla puntarikin vähän kiitteli. Jouluna hankitut ylimääriset on saatu pois, mutta verraten viime vuoden helmikuuhun taitaa painoa olla vielä vähän enemmän. No, vain kilon verran, mutta kuitenkin. Jos joka vuosi hankkii kilon lisää niin kymmenessä vuodessa se on jo ihan näyttävä määrä. Ja joo, puntari voi heittää, mutta kun käy puntarissa sellaisena aamuna kun edeltävät päivät on menneet normaalimeiningillä (siis ruualla) niin tulokset ovat ihan vertailukelpoisia.
Huomenna sporttis treenit ja viikonloppuna kisatohinaa. Lauantaina starttaillaan Pirkon kanssa ja sunnuntaina Avan. Ehkä saadaan lauantaina kavereita taas kylään ja sunnuntaina olis vielä veljenlapsen 4vsynttäreitä tiedossa. Mukava viikonloppu siis tiedossa. Nyt vaan nää muutamat työpäivät alta pois ja viikonlopun viettoon. Ainoastaan harmittaa isosti kun olisin niin halunnut mennä art on ice-näytökseen, mutta se jää tällä kertaa välistä.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Sporttiksella
Torstain treenilöt sporttiksella. Tällä kertaa broidit olivat treenaamassa muualla joten tehtiin pienemmällä porukalla. Pasi teetti kimurantin radan, jossa riitti tehtävää ja myös vaihtoehtoja. Ihan hauskaa oli treenata ja höpötellä muutenkin. Itsellä oli suuntavaistot kateissa ja miten se liike voikaan välillä viedä ihan väärään suuntaan? Jätin myös ohjausta liiaksi "päälle", joka vaikeutti Pirkon suorittamista. Yritin sellaista sylkkärin tyylistä edestä vippausta kepeille viennissä, mutta koska pidin, enkä päästänyt, niin koiraparka ei ehtinyt hahmottaa keppejä kun tulivat liian nopeasti (sen tämänhetkiseen osaamistasoon nähden). Sama homma eräässä vastakäännöksessä. Hmm.. vaikeaa oli. Mutta mukana myös hyvää settiä ja onnistumisia joten hyvillä fiiliksillä kuitenkin kotimatkalle.
Pätmän meni melko hienosti. Siitä voi tulla ihan agilityhai tulevaisuudessa. Tai mistä sitä tietää, mutta väläyttelee ajoittain tosi kivannäköistä menoa. Ja kun tuo pasikin on jo taitava ja hyvä liikkumaan niin ei se meno siitä ainakaan jää kiinni. Hauskaa seurata millainen tuosta lepakkomiehestä tulee :) Kamalan söpö ainaskin!
Mitä muuta? Toivon niin, että en tule kipeeksi. Koko viikon on kummitellut vähän kummajainen olotila. Töissä kaikilla on kaikenlaista. Mahatauti tuntuu jylläävän ainakin siellä ja täällä, mutta sitä en kyllä toivoisi, sillä on ihan kaamee tauti. Maanantaille sain ajan osteopaatille, joka tulee todella tarpeeseen. Oma niska ja selkä on mennyt jostain syystä ihan tukkoon ja pirkkokin varmasti jo hyötyy käsittelystä ja pääsee siis käsittelyyn sekin.
Huomenna Satu ja Tuomo tulevat blineilemään. Ihanaa syömistä siis tiedossa :) Päivällä mennään Janakkalaan kouluttamaan ja treenaamaan. Kiva päivä tiedossa. Ja sunnuntaina sitten kummilapsen 1v.synttäreille. Voi hurja, justiinsahan se syntyi!
Pätmän meni melko hienosti. Siitä voi tulla ihan agilityhai tulevaisuudessa. Tai mistä sitä tietää, mutta väläyttelee ajoittain tosi kivannäköistä menoa. Ja kun tuo pasikin on jo taitava ja hyvä liikkumaan niin ei se meno siitä ainakaan jää kiinni. Hauskaa seurata millainen tuosta lepakkomiehestä tulee :) Kamalan söpö ainaskin!
Mitä muuta? Toivon niin, että en tule kipeeksi. Koko viikon on kummitellut vähän kummajainen olotila. Töissä kaikilla on kaikenlaista. Mahatauti tuntuu jylläävän ainakin siellä ja täällä, mutta sitä en kyllä toivoisi, sillä on ihan kaamee tauti. Maanantaille sain ajan osteopaatille, joka tulee todella tarpeeseen. Oma niska ja selkä on mennyt jostain syystä ihan tukkoon ja pirkkokin varmasti jo hyötyy käsittelystä ja pääsee siis käsittelyyn sekin.
Huomenna Satu ja Tuomo tulevat blineilemään. Ihanaa syömistä siis tiedossa :) Päivällä mennään Janakkalaan kouluttamaan ja treenaamaan. Kiva päivä tiedossa. Ja sunnuntaina sitten kummilapsen 1v.synttäreille. Voi hurja, justiinsahan se syntyi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)