Mähän oon vauhdissa kun tälläseen tahtiin päivitystä pukkaa. Mutta kun muutaman asia tässä juolahti mieleen.
Sunnuntain treeneistä vielä. Kokeilin uutta juttua, musiikkia. Aivan ykkösjuttu, miksi en ole aiemmin hyödyntänyt? Musiikki vaikuttaa mun fiilikseen nimittäin tosi paljon. Tosin sellaista energistä fiilistä on useimmiten vaikeampi saada kuin sellaista rauhallista ja keinuvaa/soljuvaa. No kokeilin kuitenkin saada lisää energistä fiilistä ja hitsit mitkä vibat sainkaan. Psyykkisen valmennuksen luennolla puhuttiin viimeksi koirasta, joka juoksee kepin perässä. Miten sen elämässä ei ole muuta kuin se keppi ja halu hakea sitä. Se ei ajattele, mitä muut ajattelee ja mitä muuta sen tarvis tehdä. Nyt sain sellaisen fiiliksen treenin aikana. Hyvä musiikki, hyvin suunniteltu treeni ja hallissa vain minä yksin koiran kanssa pitämässä hauskaa. Me niin tehtiin vain aksaa ja me niin nautittiin siitä! Sitten tajusin, että usein parhaat fibat tuleekin kun treenaa itsekseen, miksi? Ehkäpä mä kulutan kapasiteettiani siihen liikaa, mitä valmentaja tekee ja kommentoi? Tai mitä muut ajattelevat? tuleeko halliin joku ja mitähän nuo ihmiset tuolla naureskelevat, varmaan joku hyvä juttu niillä? Ja ajoiko joku hallin pihaan? Tippuko lunta katolta? Onks tuolla nurkassa hei meidän lelu? Ja mitä vielä.. huoh. Mutta kun on yksin ja peittää ulkopuoliset äänet musiikilla niin.. Tota täytyy kokeilla kisoissa. Ehkä se auttaa mua vetäytymään omaan maailmaan, missä on vain koira ja minä ja meidän juttu.
Sitten muusta. Kävin tänään sadan vuoden tauon jälkeen jazz-tunnilla. Aivan ihanaa! Olin toki ihan jäljessä, jouduin miettimään sarjoja ihan kaameesti, jonka takia en voinut keskittyä tanssimiseen niin paljoa. Mutta miten hyvä fiilis kun kroppa aina välillä muisti jotain ja joku asia vaan sujui. Ihanaa! Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että kerran täällä vaan eletään joten jos haluan alkaa taas tanssimaan niin miksi en voisi? Edes pikkusen. Sitäpaitsi mä luulen, että tanssiminen tukee agilityäkin mainiosti. Siinä tulee treenattua koordinaatiota, liikelaajuuksia, rytmiä, kehon hallintaa ja vaikka mitä. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Aamulla ei ollut ihanaa. Kävin ultraääniendoskopiassa, jossa tutkivat vatsassa tähystyksessä löydettyä "nystyrää", joka tuumoriepäilyksi tänään reteesti kutsuttiin. Ei onneksi ollut mitään sellaista, ihan turhaan olen asiaa siis mietiskellyt. Ihanaa siis tuo, että mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta itse tutkimus on jotain, mitä en kelleen toivoisi. Ihan kauheeta. Tyhmä, tyhmä minä en ottanut vastaan edes tarjottua esilääkettä (rauhoittavia), joka olisi tehnyt hommasta asteen verran kelvollisempaa. Mutta hengissä selvittiin, vaikka oma mielenhallinta olikin toimepiteen aikana enemmän kuin koetuksella. Nyt asiasta enää muistuttaa kipeä kurkku ja jätti se varmasti jonkinmoiset henkiset traumat loppuiäksi. Mutta se siitä. Onneksi totesi mun olevan hoikka monta kertaa, se toi vähän hyvää mieltä niin ankeaan tilanteeseen. Kuullostanpa tollolta.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti