Päästiin sunnuntaina Pirkon kanssa Next Levelin treeneihin kun sen maha onneksi rauhoittua tosi nopeasti. Hyvä äksönpäivä, mutta maanantai-aamuna vähän väsytti. Kun yhteen päivään mahduttaa aikaisen heräämisen, ajamisen Turkuun, neljät treenit, psyykkisen valmennuksen ja ajamisen kotiin megaluokan huonossa ilmassa puolen yön aikaan niin eihän tuo kait mikään ihme ole. Lisäksi vielä jouduin kärsimään mahakivun kanssa illan vikat treenit ja kotiin ajamisen. Itku meinasi päästä kun ajoittain niin kovin kramppasi, mutta hengissä selvittiin. Kumpa saisin ton vatsan pysymään kuosissa tuollaiset pitkät päivät. Pitäisi pystyä syömään samalla rytmillä ja tuttuja ruokia niin ongelmia tuskin olisi. Mutta aina se ei oikein onnistu. Tyhmää.
Suurimmat oivallukset tulivat seuraavien asioiden kanssa:
- takaaleikkauksien turha linjaus pois
- poispäinkäännöksissä lähellä pysymisen vahvistaminen
- kepeillä törkkäsyjen huolellisuus
- ihmisnuolissa oma sijoittuminen ja napakkuus
- alastulojen tarkkuuden lisääminen
Psyykkinen valmennus oli musta hyvä. Tykkäsin monista asioista ja lähestymistavoista. Jatkossa aion miettiä, miten asiat ilmaisen ja miten itselleni puhun. Omiin tunteisiin voi vaikuttaa aika helposti. Kisoihin voi myös valmistautua monipuolisesti tai oikeasti monipuolisesti. Paljon muutakin tuli, mutta nuo ehkä ne itselleni tärkeimmät ja osuvimmat aiheet.
Eilen käytiin tuuraamassa Lauraa Timpan treeneissä sporttiksella. Teemana oli saksalaiset ja päällejuoksut. Aika monta ko.ohjausta oli rataan mahdutettu ja monenlaisten lähestymisten ja lähtemisten muodoissa. Ensin pieni epätoivo, että nyt liikutaan vaikeusalueella, mutta ollaan selvästi kehitytty, sillä selvittiin loppuviimeksi treeneistä ihan hyvin. Omalla katseella ja jalan tyrkkäsyllä on niin iso merkitys. Tottakai myös sijoittumisella kaikenkaikkiaan. Mutta hyvä treeni, parempi mieli.
Tämän päivän treenit jäivät väliin. En kertakaikkisesti jaksanut lähteä ajamaan tuonne ihan hirveeseen tuiskeeseen. Teitä ei oltu aurattu ja kotimatkalla töistä oli välillä vaikeaa hahmottaa, missä koko tie meni. Tässä nyt tuli tälläinen vapaailta. Sen voisi käyttää hyödyllisesti tekemällä kaikkea, mutta jos ei jaksa niin ehkä ei ole pakko. Jos vaan olis ja vähän lenkkeilis.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
lauantai 26. tammikuuta 2013
huonoa tuuria ja höpöttelyä
oi, nyt kyllä sykähdytti! Nimittäin mies nimeltä Javier Fernandez ja hänen vapaaohjelmansa taitoluistelussa. Siis Vau niin kaunista, taitavaa ja vapautunutta. Jos olisin nuori, notkea, pieni ja mitä vielä niin haluaisin harrastaa taitoluistelua. Nyt on tyytyminen ex taitoluistelijamieheen, mutta en valita. Siinä on mun elämään taitoluistelua ihan riittävästi :)
Ja sitten asiaan. Meillä on huonoa tuuria. Niin huonoa, että ärsyttää ja ketuttaa. Meidän piti mennä tänään Pirkon kanssa soveltuvuuskokeeseen, jossa oli tarkoitus testailla Pirkon sopivuutta ja luotettavuutta mun työkaverin tehtäviin. Mutta eipäs sitten päästykkään, sillä Pirkon maha meni yht'äkkiä yllättäen sekaisin viime yönä. En tiedä mistä meni, ehkäpä oli syönyt jotain. Luultavimmin niin. Yöllä hyppäsimme ulkona ja koiraparka oli ihan parka. Mutta aamulla oli jo parempi ja hiljalleen päivän mittaan vointi on kyllä normalisoitunut. Lenkillä äsken painoi kuin aina yleensäkin ja kakkakin oli jo ihan kiinteää. Päivän soveltuvuuskoe nyt meni sivusuun kun en arvannut aamulla mihinkään vielä lähteä, mutta huomenna onneksi päästään jo liikenteeseen. Huomenna on nimittäin next level, jossa olisi tarkoitus taas ihmetellä asioita jos toisia. Jos nyt näyttää huomenna väsähtävän nopeammin tai jotain niin sitten täytyy jättää treenejä väliin. Mutta tosiaan nyt näyttää niin hyvälle, että hölmöltä tuntuisi jättää treenit väliinkään.
Tällä viikolla treenattiin ke ja to. Keskiviikkona Riman treenit Jarin toimesta ja torstaina sporttis. Jarin treeneissä vauhdikasta menoa. Puomin alastuloon puuttumisesta keskustelua, venyy niin pitkäksi, että virheen tuleminen ei ole kaukana. Tulee kovaa alas, eikä jarruta ajoissa. Pysähtyy siis hyvin, mutta välillä vain takavarpaat ovat enää kontaktilla. Tuota mietitään ja asiaan harkiten puututaan. Muuten treenissä hyvä oivallus välistävedossa. Oma ajatus pitää olla paljon aikaisemmassa niin homma pelittää paremmin. Avan kanssa eri tyyppinen ongelma. Koiraparka ei osannut pituutta ilman äiteen saattamisapua. Voi häntä. Tuollaisia ohitusvirheitähän voi sattua tuollaisille kokemattomille ja nuorille koirille.. :)
Torstaina Mian tuoma hyppyhässäkkä. Olin aika poikki ja ärsyyntynyt, mutta Pirkko oli ihan pätevä. Takaaleikkauksien rytmittämisessä on mulla vaikeuksia. Takaaohjaus kaikenkaikkiaan on vaikeampaa ja sitä tarvisi opetella paljon lisää. Tehtiin myös keppien sisäänmenotreeniä ja puomia sekä Aata. Hyvä setti kaikenkaikkiaan.
Pasi ja Pahkis ovat TopTiimin leirillä pe-su joten pidetään kotia pystyssä loppuporukan kanssa. Eilen olin reipas ja tein kaikenlaista, mutta tää päivä on mennyt vähän harakoille. Tai kävin lenkillä ja asioilla sekä muutaman lenkin olen tehnyt. Pyykkiäkin on tullut pestyä, ruokaa laitettua ja vaatekaappia siivottua, mutta vähän aneemiseen tahtiin. Ehkäpä viime yön valvominen vaikuttaa tehokkuuteen. Ja mitäs sitä tässä nyt olis kauheesti pitänytkään tehdä. Mä oon vaan niin huono olemisessa ja kärsin välitöntä huonoa omaatuntoa jos en saa kotipäivänä paljoa aikaan.
Lopuksi vielä pieni hehkutus Pätmänistä. Se on kaameen suloinen. Suloinen ja hyväntuulinen. Äitin mussukka. Yksi lellityimpiä. Pasin kanssa on mietitty, että pätmän tuli Allin poismenon jälkeen aika pian ja miten voikaan olla, että pätmänissä on sellaista ihan samanlaista hyväntuulisuutta kuin Allissa oli?
Ja sitten asiaan. Meillä on huonoa tuuria. Niin huonoa, että ärsyttää ja ketuttaa. Meidän piti mennä tänään Pirkon kanssa soveltuvuuskokeeseen, jossa oli tarkoitus testailla Pirkon sopivuutta ja luotettavuutta mun työkaverin tehtäviin. Mutta eipäs sitten päästykkään, sillä Pirkon maha meni yht'äkkiä yllättäen sekaisin viime yönä. En tiedä mistä meni, ehkäpä oli syönyt jotain. Luultavimmin niin. Yöllä hyppäsimme ulkona ja koiraparka oli ihan parka. Mutta aamulla oli jo parempi ja hiljalleen päivän mittaan vointi on kyllä normalisoitunut. Lenkillä äsken painoi kuin aina yleensäkin ja kakkakin oli jo ihan kiinteää. Päivän soveltuvuuskoe nyt meni sivusuun kun en arvannut aamulla mihinkään vielä lähteä, mutta huomenna onneksi päästään jo liikenteeseen. Huomenna on nimittäin next level, jossa olisi tarkoitus taas ihmetellä asioita jos toisia. Jos nyt näyttää huomenna väsähtävän nopeammin tai jotain niin sitten täytyy jättää treenejä väliin. Mutta tosiaan nyt näyttää niin hyvälle, että hölmöltä tuntuisi jättää treenit väliinkään.
Tällä viikolla treenattiin ke ja to. Keskiviikkona Riman treenit Jarin toimesta ja torstaina sporttis. Jarin treeneissä vauhdikasta menoa. Puomin alastuloon puuttumisesta keskustelua, venyy niin pitkäksi, että virheen tuleminen ei ole kaukana. Tulee kovaa alas, eikä jarruta ajoissa. Pysähtyy siis hyvin, mutta välillä vain takavarpaat ovat enää kontaktilla. Tuota mietitään ja asiaan harkiten puututaan. Muuten treenissä hyvä oivallus välistävedossa. Oma ajatus pitää olla paljon aikaisemmassa niin homma pelittää paremmin. Avan kanssa eri tyyppinen ongelma. Koiraparka ei osannut pituutta ilman äiteen saattamisapua. Voi häntä. Tuollaisia ohitusvirheitähän voi sattua tuollaisille kokemattomille ja nuorille koirille.. :)
Torstaina Mian tuoma hyppyhässäkkä. Olin aika poikki ja ärsyyntynyt, mutta Pirkko oli ihan pätevä. Takaaleikkauksien rytmittämisessä on mulla vaikeuksia. Takaaohjaus kaikenkaikkiaan on vaikeampaa ja sitä tarvisi opetella paljon lisää. Tehtiin myös keppien sisäänmenotreeniä ja puomia sekä Aata. Hyvä setti kaikenkaikkiaan.
Pasi ja Pahkis ovat TopTiimin leirillä pe-su joten pidetään kotia pystyssä loppuporukan kanssa. Eilen olin reipas ja tein kaikenlaista, mutta tää päivä on mennyt vähän harakoille. Tai kävin lenkillä ja asioilla sekä muutaman lenkin olen tehnyt. Pyykkiäkin on tullut pestyä, ruokaa laitettua ja vaatekaappia siivottua, mutta vähän aneemiseen tahtiin. Ehkäpä viime yön valvominen vaikuttaa tehokkuuteen. Ja mitäs sitä tässä nyt olis kauheesti pitänytkään tehdä. Mä oon vaan niin huono olemisessa ja kärsin välitöntä huonoa omaatuntoa jos en saa kotipäivänä paljoa aikaan.
Lopuksi vielä pieni hehkutus Pätmänistä. Se on kaameen suloinen. Suloinen ja hyväntuulinen. Äitin mussukka. Yksi lellityimpiä. Pasin kanssa on mietitty, että pätmän tuli Allin poismenon jälkeen aika pian ja miten voikaan olla, että pätmänissä on sellaista ihan samanlaista hyväntuulisuutta kuin Allissa oli?
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Jankkilassa
Tämä viikonloppu sujui kisaamisen merkeissä. Lauantaina kisattiin Pirkon ja sunnuntaina Avan kanssa. Kotiintuomisina Pirkolle yksi nolla ja Avalle tuplanolla, ei pöllömpi setti siis. Mutta tuloksista nyt viis, tässä tärkeimmät ajatukset radoista.
Pirkon kanssa tarvitaan todella kisaamisen harjoittelua, jotta opin olemaan oma itseni sen kanssa. Jännitän (vaikka oli jo tokat kisat sen kanssa!) tosi paljon ja pään sisällä käy kauhee hätääntynyt kuhina. Tuo sitten tietty vaikuttaa lopputulokseen huolimattomuutena. Kun nyt vain osaisin rauhoittua ja keskittyä oikeisiin asioihin. Tai keskittyä oikeisiin asioihin.. liekkö väärä toteamus, mutta rauhoittua ja luottaa enemmän osaamiseen. Muuten todettakoon, että niistot vaativat työstöä, tuli niistä ihan läpi muutamissa kohdissa. Kepeillä täytyy lisätä varmuutta, karkasi kun ei malttanut. Harjoitukset täytyy tarkoin miettiä, jotta saadaan harjoiteltua asiaa kuntoon. Täytyy yrittää harjoitella keppejä mun ollessa hätääntynyt ja hektinen. Helppoa saada tuo tunnetila aikaan treeneissä?... Kontakteille täytyy tehdä selkeämpi suunnitelma rataantutustumisessa, jotta toimisin itsevarmemmin niiden kanssa, enkä sössisi hommaa huonommaksi.
Avan kanssa pääsin kokeilemaan musiikilla fiilistelyä ja hei, sehän toimi! Ekalla radalla olin vähän väärässä moodissa itse, ehkä löysä ja kuitenkin vähän kiree. Huono yhdistelmä. Ekalta radalta yksi rima johdassa, jossa itse töpeksin. En aio syyttää koiraa yhtään, sillä toi tiputtaminen oli mun aikaansaamaa. Kahdella jälkimmäisellä radalla fiilistelin musiikin kanssa ja pääsin hyvään tunnelmaa. Aika lähelle sitä " vain minä ja koira ja me pidetään hauskaa, koska osataan tää". Ihan superhyvä juttu! Nyt täytyy vaan koostaa jotain soittolistoja, jotta on takuusti mielekästä ja tilanteeseen sopivaa kuunneltavaa.
Käytiin eilen Raisan, Maria ja Pasin kanssa Farangissa syömässä. Ehkä parasta ruokaa ikinä, Mmmmmmmmm.... :) Suosittelen maistelumenuu kakkosta!
Tässä linkki Pirkon voittonollaan. Luultavasti linkki ei toimi, sillä ton sivuston systeemi ei ole kauheen ketterä. Mukavaa maksaa palvelusta, joka ei toimi. Pöh. Pasi meinasi olla yhteydessä tuonne firmaan asiasta, toivottavasti osaavat korjata asian. Mutta laitan linkin, joka ehkä toimii ja ehkä ei.
http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/Pirkko_Janakkala.mov
Pirkon kanssa tarvitaan todella kisaamisen harjoittelua, jotta opin olemaan oma itseni sen kanssa. Jännitän (vaikka oli jo tokat kisat sen kanssa!) tosi paljon ja pään sisällä käy kauhee hätääntynyt kuhina. Tuo sitten tietty vaikuttaa lopputulokseen huolimattomuutena. Kun nyt vain osaisin rauhoittua ja keskittyä oikeisiin asioihin. Tai keskittyä oikeisiin asioihin.. liekkö väärä toteamus, mutta rauhoittua ja luottaa enemmän osaamiseen. Muuten todettakoon, että niistot vaativat työstöä, tuli niistä ihan läpi muutamissa kohdissa. Kepeillä täytyy lisätä varmuutta, karkasi kun ei malttanut. Harjoitukset täytyy tarkoin miettiä, jotta saadaan harjoiteltua asiaa kuntoon. Täytyy yrittää harjoitella keppejä mun ollessa hätääntynyt ja hektinen. Helppoa saada tuo tunnetila aikaan treeneissä?... Kontakteille täytyy tehdä selkeämpi suunnitelma rataantutustumisessa, jotta toimisin itsevarmemmin niiden kanssa, enkä sössisi hommaa huonommaksi.
Avan kanssa pääsin kokeilemaan musiikilla fiilistelyä ja hei, sehän toimi! Ekalla radalla olin vähän väärässä moodissa itse, ehkä löysä ja kuitenkin vähän kiree. Huono yhdistelmä. Ekalta radalta yksi rima johdassa, jossa itse töpeksin. En aio syyttää koiraa yhtään, sillä toi tiputtaminen oli mun aikaansaamaa. Kahdella jälkimmäisellä radalla fiilistelin musiikin kanssa ja pääsin hyvään tunnelmaa. Aika lähelle sitä " vain minä ja koira ja me pidetään hauskaa, koska osataan tää". Ihan superhyvä juttu! Nyt täytyy vaan koostaa jotain soittolistoja, jotta on takuusti mielekästä ja tilanteeseen sopivaa kuunneltavaa.
Käytiin eilen Raisan, Maria ja Pasin kanssa Farangissa syömässä. Ehkä parasta ruokaa ikinä, Mmmmmmmmm.... :) Suosittelen maistelumenuu kakkosta!
Tässä linkki Pirkon voittonollaan. Luultavasti linkki ei toimi, sillä ton sivuston systeemi ei ole kauheen ketterä. Mukavaa maksaa palvelusta, joka ei toimi. Pöh. Pasi meinasi olla yhteydessä tuonne firmaan asiasta, toivottavasti osaavat korjata asian. Mutta laitan linkin, joka ehkä toimii ja ehkä ei.
http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/Pirkko_Janakkala.mov
torstai 17. tammikuuta 2013
höpinöitä
koiria siellä, koiria täällä. Koiria unissa ja joka paikassa. Näin pari päivää sitten unta, jossa mun piti oppia mun jokaiselta koiralta jotain. Ihan hauska teema ja unessa tein järkeviä valintoja noiden koirien suhteen. Tai Pirkon osalta valitsisin näin hereillä ollessa eri tavalla.
Avalta voisin oppia nauttimisesta. Tee aina olosi mukavaksi, tee olosi hyväksi, valitse lämpimin ja pehmein paikka. Ota vastaan annetut rapsutukset ja vaadi niitä jos siltä tuntuu.
Pahkikselta aion unessa ottaa oppia täysiä tekemisestä. Se minkä teet, tee se täysiä. Aina.
Pätmäniltä oppisin taidon ottaa riskejä. Kiipeä vielä vähän korkeammalle, vaikka jo vähän huimaisi. Hyppää välillä ilmaan ja luota, että joku ottaa kopin.
Pirkolta aion unessa oppia työmoraalista ja motivaatiosta. Sitoudu työhön ja suhtaudu siihen tarpeellisella vakavuudella. Mutta hereillä ollessa valitsisin eri tavalla. Valitsisin mieluummin, että pidä pieni pilke silmäkulmassa ja muista huumori.
Kaikenlaista sitä voi ihminen unissaan miettiä. Muistin nuo kaikki ihan kirkkaasti kun heräsin, hassu juttu.
Eilen oltiin Riman viikkotreeneissä Pirkon ja Avan kanssa. Pirkon kanssa teemana "huhheijaa, meni jo, kääk, oho ja hups" ja Avan kanssa "ei mua kuulu ohjata kuin Pirkkoo". Jari on rakentanut taas sellaisen radan, että kovaa mentiin ja ehtiä olis pitänyt. Se sitten rakastaa hurjia estevälejä. Jarin 5m on meidän muiden 7m. Mun askelissa estevälit sen perustreeenissä ovat usein sellaista 8-11 m joten vauhti kyllä ehtii kasvamaan. Hauskaa nähdä, millaisia ratoja se tulevaisuudessa tuomarina tekee!
Tänään sporttikselle. Sari tuo ykkösluokan radan ja sehän sopii. Johonkin kohtaan täytyy ympätä nextarin kotiläksyjä kanssa. Oksereihin ja pussiin vois seuraavaksi paneutua ja kontakteja jättää vähän vähemmälle.
Ja kävin tänään kehonkoostumusmittauksessa. Nou hätä, sain jopa kannusta, että ottaisin jälkkäriä tänään lisää palkatakseni itseni kelpo tuloksesta. En nyt tiedä, mikä on kelpo ja mikä ei. Mihin sitä nyt vertaa. Mutta BMI oli normaali (vajaa 22), sisäinen rasvaprossa 4, lihasmassan prossaa en muista, mutta meni kategoriaan korkea ja läskin osuus oli myös hyvissä lukemissa eli riittävän matala. Vähän oli tulokset muuttuneet viime mittauksesta (ehkä reilu vuosi sitten?). Silloin BMI oli vähän matalampi, mutta lihasten osuus oli muistaakseni myös vähän matalampi. Tosin läskiosuus taisi olla myös vähemmän. Mutta ei nyt kamalasti muutoksia kuitenkaan.
Niin ja miten hauskaa. Pirkko saa sisko-ja velipuolia, ainakin toivottavasti. Saija astuttaa Viuhkan Rhyllä :)
Avalta voisin oppia nauttimisesta. Tee aina olosi mukavaksi, tee olosi hyväksi, valitse lämpimin ja pehmein paikka. Ota vastaan annetut rapsutukset ja vaadi niitä jos siltä tuntuu.
Pahkikselta aion unessa ottaa oppia täysiä tekemisestä. Se minkä teet, tee se täysiä. Aina.
Pätmäniltä oppisin taidon ottaa riskejä. Kiipeä vielä vähän korkeammalle, vaikka jo vähän huimaisi. Hyppää välillä ilmaan ja luota, että joku ottaa kopin.
Pirkolta aion unessa oppia työmoraalista ja motivaatiosta. Sitoudu työhön ja suhtaudu siihen tarpeellisella vakavuudella. Mutta hereillä ollessa valitsisin eri tavalla. Valitsisin mieluummin, että pidä pieni pilke silmäkulmassa ja muista huumori.
Kaikenlaista sitä voi ihminen unissaan miettiä. Muistin nuo kaikki ihan kirkkaasti kun heräsin, hassu juttu.
Eilen oltiin Riman viikkotreeneissä Pirkon ja Avan kanssa. Pirkon kanssa teemana "huhheijaa, meni jo, kääk, oho ja hups" ja Avan kanssa "ei mua kuulu ohjata kuin Pirkkoo". Jari on rakentanut taas sellaisen radan, että kovaa mentiin ja ehtiä olis pitänyt. Se sitten rakastaa hurjia estevälejä. Jarin 5m on meidän muiden 7m. Mun askelissa estevälit sen perustreeenissä ovat usein sellaista 8-11 m joten vauhti kyllä ehtii kasvamaan. Hauskaa nähdä, millaisia ratoja se tulevaisuudessa tuomarina tekee!
Tänään sporttikselle. Sari tuo ykkösluokan radan ja sehän sopii. Johonkin kohtaan täytyy ympätä nextarin kotiläksyjä kanssa. Oksereihin ja pussiin vois seuraavaksi paneutua ja kontakteja jättää vähän vähemmälle.
Ja kävin tänään kehonkoostumusmittauksessa. Nou hätä, sain jopa kannusta, että ottaisin jälkkäriä tänään lisää palkatakseni itseni kelpo tuloksesta. En nyt tiedä, mikä on kelpo ja mikä ei. Mihin sitä nyt vertaa. Mutta BMI oli normaali (vajaa 22), sisäinen rasvaprossa 4, lihasmassan prossaa en muista, mutta meni kategoriaan korkea ja läskin osuus oli myös hyvissä lukemissa eli riittävän matala. Vähän oli tulokset muuttuneet viime mittauksesta (ehkä reilu vuosi sitten?). Silloin BMI oli vähän matalampi, mutta lihasten osuus oli muistaakseni myös vähän matalampi. Tosin läskiosuus taisi olla myös vähemmän. Mutta ei nyt kamalasti muutoksia kuitenkaan.
Niin ja miten hauskaa. Pirkko saa sisko-ja velipuolia, ainakin toivottavasti. Saija astuttaa Viuhkan Rhyllä :)
maanantai 14. tammikuuta 2013
maanantain rapsat
Mähän oon vauhdissa kun tälläseen tahtiin päivitystä pukkaa. Mutta kun muutaman asia tässä juolahti mieleen.
Sunnuntain treeneistä vielä. Kokeilin uutta juttua, musiikkia. Aivan ykkösjuttu, miksi en ole aiemmin hyödyntänyt? Musiikki vaikuttaa mun fiilikseen nimittäin tosi paljon. Tosin sellaista energistä fiilistä on useimmiten vaikeampi saada kuin sellaista rauhallista ja keinuvaa/soljuvaa. No kokeilin kuitenkin saada lisää energistä fiilistä ja hitsit mitkä vibat sainkaan. Psyykkisen valmennuksen luennolla puhuttiin viimeksi koirasta, joka juoksee kepin perässä. Miten sen elämässä ei ole muuta kuin se keppi ja halu hakea sitä. Se ei ajattele, mitä muut ajattelee ja mitä muuta sen tarvis tehdä. Nyt sain sellaisen fiiliksen treenin aikana. Hyvä musiikki, hyvin suunniteltu treeni ja hallissa vain minä yksin koiran kanssa pitämässä hauskaa. Me niin tehtiin vain aksaa ja me niin nautittiin siitä! Sitten tajusin, että usein parhaat fibat tuleekin kun treenaa itsekseen, miksi? Ehkäpä mä kulutan kapasiteettiani siihen liikaa, mitä valmentaja tekee ja kommentoi? Tai mitä muut ajattelevat? tuleeko halliin joku ja mitähän nuo ihmiset tuolla naureskelevat, varmaan joku hyvä juttu niillä? Ja ajoiko joku hallin pihaan? Tippuko lunta katolta? Onks tuolla nurkassa hei meidän lelu? Ja mitä vielä.. huoh. Mutta kun on yksin ja peittää ulkopuoliset äänet musiikilla niin.. Tota täytyy kokeilla kisoissa. Ehkä se auttaa mua vetäytymään omaan maailmaan, missä on vain koira ja minä ja meidän juttu.
Sitten muusta. Kävin tänään sadan vuoden tauon jälkeen jazz-tunnilla. Aivan ihanaa! Olin toki ihan jäljessä, jouduin miettimään sarjoja ihan kaameesti, jonka takia en voinut keskittyä tanssimiseen niin paljoa. Mutta miten hyvä fiilis kun kroppa aina välillä muisti jotain ja joku asia vaan sujui. Ihanaa! Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että kerran täällä vaan eletään joten jos haluan alkaa taas tanssimaan niin miksi en voisi? Edes pikkusen. Sitäpaitsi mä luulen, että tanssiminen tukee agilityäkin mainiosti. Siinä tulee treenattua koordinaatiota, liikelaajuuksia, rytmiä, kehon hallintaa ja vaikka mitä. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Aamulla ei ollut ihanaa. Kävin ultraääniendoskopiassa, jossa tutkivat vatsassa tähystyksessä löydettyä "nystyrää", joka tuumoriepäilyksi tänään reteesti kutsuttiin. Ei onneksi ollut mitään sellaista, ihan turhaan olen asiaa siis mietiskellyt. Ihanaa siis tuo, että mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta itse tutkimus on jotain, mitä en kelleen toivoisi. Ihan kauheeta. Tyhmä, tyhmä minä en ottanut vastaan edes tarjottua esilääkettä (rauhoittavia), joka olisi tehnyt hommasta asteen verran kelvollisempaa. Mutta hengissä selvittiin, vaikka oma mielenhallinta olikin toimepiteen aikana enemmän kuin koetuksella. Nyt asiasta enää muistuttaa kipeä kurkku ja jätti se varmasti jonkinmoiset henkiset traumat loppuiäksi. Mutta se siitä. Onneksi totesi mun olevan hoikka monta kertaa, se toi vähän hyvää mieltä niin ankeaan tilanteeseen. Kuullostanpa tollolta.. :)
Sunnuntain treeneistä vielä. Kokeilin uutta juttua, musiikkia. Aivan ykkösjuttu, miksi en ole aiemmin hyödyntänyt? Musiikki vaikuttaa mun fiilikseen nimittäin tosi paljon. Tosin sellaista energistä fiilistä on useimmiten vaikeampi saada kuin sellaista rauhallista ja keinuvaa/soljuvaa. No kokeilin kuitenkin saada lisää energistä fiilistä ja hitsit mitkä vibat sainkaan. Psyykkisen valmennuksen luennolla puhuttiin viimeksi koirasta, joka juoksee kepin perässä. Miten sen elämässä ei ole muuta kuin se keppi ja halu hakea sitä. Se ei ajattele, mitä muut ajattelee ja mitä muuta sen tarvis tehdä. Nyt sain sellaisen fiiliksen treenin aikana. Hyvä musiikki, hyvin suunniteltu treeni ja hallissa vain minä yksin koiran kanssa pitämässä hauskaa. Me niin tehtiin vain aksaa ja me niin nautittiin siitä! Sitten tajusin, että usein parhaat fibat tuleekin kun treenaa itsekseen, miksi? Ehkäpä mä kulutan kapasiteettiani siihen liikaa, mitä valmentaja tekee ja kommentoi? Tai mitä muut ajattelevat? tuleeko halliin joku ja mitähän nuo ihmiset tuolla naureskelevat, varmaan joku hyvä juttu niillä? Ja ajoiko joku hallin pihaan? Tippuko lunta katolta? Onks tuolla nurkassa hei meidän lelu? Ja mitä vielä.. huoh. Mutta kun on yksin ja peittää ulkopuoliset äänet musiikilla niin.. Tota täytyy kokeilla kisoissa. Ehkä se auttaa mua vetäytymään omaan maailmaan, missä on vain koira ja minä ja meidän juttu.
Sitten muusta. Kävin tänään sadan vuoden tauon jälkeen jazz-tunnilla. Aivan ihanaa! Olin toki ihan jäljessä, jouduin miettimään sarjoja ihan kaameesti, jonka takia en voinut keskittyä tanssimiseen niin paljoa. Mutta miten hyvä fiilis kun kroppa aina välillä muisti jotain ja joku asia vaan sujui. Ihanaa! Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että kerran täällä vaan eletään joten jos haluan alkaa taas tanssimaan niin miksi en voisi? Edes pikkusen. Sitäpaitsi mä luulen, että tanssiminen tukee agilityäkin mainiosti. Siinä tulee treenattua koordinaatiota, liikelaajuuksia, rytmiä, kehon hallintaa ja vaikka mitä. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Aamulla ei ollut ihanaa. Kävin ultraääniendoskopiassa, jossa tutkivat vatsassa tähystyksessä löydettyä "nystyrää", joka tuumoriepäilyksi tänään reteesti kutsuttiin. Ei onneksi ollut mitään sellaista, ihan turhaan olen asiaa siis mietiskellyt. Ihanaa siis tuo, että mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta itse tutkimus on jotain, mitä en kelleen toivoisi. Ihan kauheeta. Tyhmä, tyhmä minä en ottanut vastaan edes tarjottua esilääkettä (rauhoittavia), joka olisi tehnyt hommasta asteen verran kelvollisempaa. Mutta hengissä selvittiin, vaikka oma mielenhallinta olikin toimepiteen aikana enemmän kuin koetuksella. Nyt asiasta enää muistuttaa kipeä kurkku ja jätti se varmasti jonkinmoiset henkiset traumat loppuiäksi. Mutta se siitä. Onneksi totesi mun olevan hoikka monta kertaa, se toi vähän hyvää mieltä niin ankeaan tilanteeseen. Kuullostanpa tollolta.. :)
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
sunnuntai treenailut
Kävin tyttöjen kanssa treenailemassa Riman hallilla. Vähän emmin, miten Pirkko mahtaisi kulkea kun on aika valeraskauden kourissa, mutta hyvin se kulki. Toivon niin, että tällä kertaa sen ajatukset ei ihan alkaisi viirata valeraskauden takia. Viimeksi viirasi nimittäin aika pahasti. Se on ainoita tyhmiä asioita tuossa koirassa. Mutta se onkin meidän koira joten olihan tuo oletettavissa. Meidän jokainen narttu on ollut nimittäin aikamoinen hormoonihirviö joten eihän tuo nyt voi tehdä poikkeusta. Vissiinkään. Höh.
Nextarin kotiläksyt jälleen teemana ja jatkettiin siitä, mihin torstaina jäätiin. Eli Pirkon kanssa keinulla taaksejääntejä, valsseja ja tein myös tiukkoja päällejuoksuja sen kanssa. Aalla ja puomilla asennon korjausta suoraksi mun jäädessä taakse tai sivulle. Aalla myös tiukkoja päällejuoksuja ja valsseja ja häiriötreeniä. Mun mielestä on kehittynyt noissa nyt muutamissa treeneissä. Oli suorastaan pähee, hienoin, millainen mulla on koskaan ollut. Siitä saa olla iloinen, eikö! Sitten treenattiin putkijarruja ja putkesta irtoamista. Yritin opettaa sille eteen-käskyn ja putkijarrun eroa. Tuossa treenissä erotti ne jo hyvin, mutta toi ei ole lainkaan vielä valmis. Sitten tehtiin vähän keppejä. Hassua, mutta sulkukulmat olivat enemmän kadoksissa kuin avokulmat. Kesti tosi hienosti nyt vaikeatkin takaaleikkaukset ja kesti taaksejäämisiä ja sivuirtoamisia. Päällejuoksuja en nyt tehnyt, vaikka ne oliskin tärkeitä. Ei liikaa yhdellä kertaa.
Avakin oli oikeastaan tosi pätevä. Teki samoja treenejä ja sitten hain viettiä ja tsekkailin rajaa,missä kohtaa pysyy vielä homma kasassa. Vitsit kun saisin saman vireen kisoihin! Tärräsi ja täpinöi suorastaan lähdössä kun oli niin intopiukeena. Täytyy nyt tsempata itseään treeneissä ja hakea tuota. Se meni muutaman ihan älymakeen puomin, eikä todella piittaa jos kökin edessä kontakteilla tms. Tein myös putkijarruja sille ja käännöksistä kiihdyttämistä.
Huomenna joudun menemään ihan kammotutkimukseen Meilahden sairaalaan. Vähän jo jännittää ja ällöttää, mutta taidan saada jonkinlaista nappia poskeen ennen sitä, jotta enköhän siitä selviä. Tiedossa siis vatsasisäistä ultrausta eli taas niellään..yöks.. Ja nyt tuo kestää vielä ällöttävän kauan. Mutta jos tuon avulla tulee selkeyttä kipuihin niin hyvä niin.
Nextarin kotiläksyt jälleen teemana ja jatkettiin siitä, mihin torstaina jäätiin. Eli Pirkon kanssa keinulla taaksejääntejä, valsseja ja tein myös tiukkoja päällejuoksuja sen kanssa. Aalla ja puomilla asennon korjausta suoraksi mun jäädessä taakse tai sivulle. Aalla myös tiukkoja päällejuoksuja ja valsseja ja häiriötreeniä. Mun mielestä on kehittynyt noissa nyt muutamissa treeneissä. Oli suorastaan pähee, hienoin, millainen mulla on koskaan ollut. Siitä saa olla iloinen, eikö! Sitten treenattiin putkijarruja ja putkesta irtoamista. Yritin opettaa sille eteen-käskyn ja putkijarrun eroa. Tuossa treenissä erotti ne jo hyvin, mutta toi ei ole lainkaan vielä valmis. Sitten tehtiin vähän keppejä. Hassua, mutta sulkukulmat olivat enemmän kadoksissa kuin avokulmat. Kesti tosi hienosti nyt vaikeatkin takaaleikkaukset ja kesti taaksejäämisiä ja sivuirtoamisia. Päällejuoksuja en nyt tehnyt, vaikka ne oliskin tärkeitä. Ei liikaa yhdellä kertaa.
Avakin oli oikeastaan tosi pätevä. Teki samoja treenejä ja sitten hain viettiä ja tsekkailin rajaa,missä kohtaa pysyy vielä homma kasassa. Vitsit kun saisin saman vireen kisoihin! Tärräsi ja täpinöi suorastaan lähdössä kun oli niin intopiukeena. Täytyy nyt tsempata itseään treeneissä ja hakea tuota. Se meni muutaman ihan älymakeen puomin, eikä todella piittaa jos kökin edessä kontakteilla tms. Tein myös putkijarruja sille ja käännöksistä kiihdyttämistä.
Huomenna joudun menemään ihan kammotutkimukseen Meilahden sairaalaan. Vähän jo jännittää ja ällöttää, mutta taidan saada jonkinlaista nappia poskeen ennen sitä, jotta enköhän siitä selviä. Tiedossa siis vatsasisäistä ultrausta eli taas niellään..yöks.. Ja nyt tuo kestää vielä ällöttävän kauan. Mutta jos tuon avulla tulee selkeyttä kipuihin niin hyvä niin.
lauantai 12. tammikuuta 2013
kisarapsat jne.
No nyt on kisaura korkattu Pirkon kanssa. Hauskaa! Kotiintuomisina paljon hyvää mieltä,mutta vähäisesti tuloksia. Jännitin ihan kaameesti, myönnettäköön. Tai en jännännyt etukäteen, mutta justiinsa ennen suoritusti iski vanhanaikaiset eli jalat olivat kuin puupökkelöt ja mielikin vähän jäätyi. Siihen nähden, miten hätääntynyt mielentila mulla oli päällä selvittiin ihan kunnialla, eikä homma ulospäin niin pahalta edes näyttänyt. Muutama rohkeampi on uskaltanut myöntää, että en nyt ihan oma itseni radoilla ollut, vähän oli jäykkää menoa. Musta näytin kuin olisin juossut paskat housussa :) Mutta Pirkko oli tähti, sillä Pirkko ei pahemmin välittänyt mutsin hyytymisestä vaan teki parhaansa. Se oli itseasiassa hippasen kysyvämpi ja jotenkin seesteisempi kuin yleensä, joka helpotti tietty ohjausta. Se on muuten ihana koira ja tykkään siitä kauheesti.
Ekalta radalla tehtiin lentokeinu, jonka sitten uusin ja siitä hylly. Tokalla radalla en osannut rytmittää pituudella ohjausta, kerroin myöhässä tiukan kääntymisen, josta johtuen Pirkkis kynti ja ajautui väärälle esteelle. Samalla radalla myös rytmityspulmaa takaaleikkaus-valssitilanteessa, johon tultiin Aalta. tein Aalla jotain, mitä en ollut suunnitellut, enkä sitten osannutkaan siitä lähteä liikenteeseen kuin olisi pitänyt. Vikalla radalla putkelta kielto ja keppien jälkeinen rima. Putkelle pysäytin kait liikkeeni liian ajoissa ja rima nyt tuli. En siitä itseäni liikaa syyttele, paitsi, että rimavarmuutta täytyy lisätä. Rima tuli keppien ja putken välissä. Yritti riman päällä kääntää itseään ja kolhaisi rimaa takasellaan. Näiden vaikeuksien jälkeen kerrottakaan myös, että kyllä me jotain osattiinkin. Ekaa lentokeinua lukuunottamatta kontaktit oli hyvät, kepit pelitti ja homma oli kaikenkaikkiaan kivasti hallinnassa.
Tässä videolinkki vkonlopun suorituksiin:
http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/Pirkon_ensimmaiset_kisat.mov
Avan kanssa kisattiin myös ja metkukin pääsi yhdelle radalla nöyryyttämään minua. Se osaa omasta mielestään nää hommat jo paremmin ja saa pättää, mitä esteitä menee missäkin järjestyksessä. Avalla ekalta radalta nolla ja ihan hyvä sellainen. Sussu oli aika liekeissä ja teki hyvin kaiken. Minä olisin voinut ohjata lopun tarkemmin ja siinä hiukan hävittiin aikaa. Tokalla radalla keppivirhe, silä meni vaan rytmi sekaisin kesken keppejä. Sellaista voi käydä, näemmä. Kolmannella radalla minä olin huono ja Sussuhan ei auta kaveria tuollaisissa tilanteissa yhtään vaan käyttää tlanteen hyödykseen "ai jaahas, nyt ei ole niin tarkkaa.." Teki keppitörkkäsyssä laiskat, eikä taittanut itseään kakkosväliin. Yleensä osaa tuon ihan hyvin, enkä tuota kohtaa nyt huonosti ohjannut mun mielestä. Tätä ennen tiputti riman, joka on superharvinaista. Kohta oli vielä epätyypillinen, mikälie juttu siis tuo. Lopetin tuon rada kesken, sillä noiden kahden virheen jälkeen en saanut enää omaa tsemppiä kohdalleen ja Ava olisi vaatinut aikamoista "kannattelua" ja tarkkaa ohjausta. Sunnuntain rata oli ihan hyvä, ohjasin koiran pituuden ohi, joka harmitti vähän.
Reissu oli kiva kaikenkaikkiaan joten eiköhän jatketa perinnettä taas ensi vuonna.
Tällä viikolla treenasin torstaina Pirkon kanssa nextarin kotiläksyjä: keinulla taksejäämistä, Aalla päällejuoksua ja tiukkaa valssia, rengasta kutsuna ja takaaleikkauksena sekä putkijarruja ja eteenlähtemistä. Keinu seinäänpäin niin, että jään taakse oli yllättävän vaikeeta Pirkolle. Putkijarruja täytyy työstää.. Muuten kaikki toimi minusta hyvin. Keppejä tehtiin vähän myös. Osasi näppärästi sisäänmenoja noin 90 asteen kulmista ja kaukaa lähetettynä ja kesti hyvin takaaleikkaukset ja taaksejäännit sekä sen, että olin kauempana ja leijeröin putkea sen pujotellessa. Vahvistin myös hiukan kontaktien päässä asennon suoruutta. Tehokas ja nopea treeni parissa osassa!
Ava teki myös. Lähinnä palkkailin kontakteja, joista vähän villiintyi. Kontaktit pyörivät sen päässä sitten vähän liikaakin. Hassu koira :)
Ilmoitin molemmat tytöt ensi viikonloppuna Jankkilaan kisaamaan. Hauskaa kun on kaksi omaa kisakoiraa ja hauskaa kisat taas ykkösissä :) Alustavasti suunniteltiin, että saatetaan vähän vaihdella koiria kolmosten kisassa Raisan kanssa. Jospa minä menisin reppulin kanssa ja Raisa sussun. Hauskaa tuokin!
Ekalta radalla tehtiin lentokeinu, jonka sitten uusin ja siitä hylly. Tokalla radalla en osannut rytmittää pituudella ohjausta, kerroin myöhässä tiukan kääntymisen, josta johtuen Pirkkis kynti ja ajautui väärälle esteelle. Samalla radalla myös rytmityspulmaa takaaleikkaus-valssitilanteessa, johon tultiin Aalta. tein Aalla jotain, mitä en ollut suunnitellut, enkä sitten osannutkaan siitä lähteä liikenteeseen kuin olisi pitänyt. Vikalla radalla putkelta kielto ja keppien jälkeinen rima. Putkelle pysäytin kait liikkeeni liian ajoissa ja rima nyt tuli. En siitä itseäni liikaa syyttele, paitsi, että rimavarmuutta täytyy lisätä. Rima tuli keppien ja putken välissä. Yritti riman päällä kääntää itseään ja kolhaisi rimaa takasellaan. Näiden vaikeuksien jälkeen kerrottakaan myös, että kyllä me jotain osattiinkin. Ekaa lentokeinua lukuunottamatta kontaktit oli hyvät, kepit pelitti ja homma oli kaikenkaikkiaan kivasti hallinnassa.
Tässä videolinkki vkonlopun suorituksiin:
http://pasinjalauran.otukset.fi/kuvat/Pirkko/Pirkon_ensimmaiset_kisat.mov
Avan kanssa kisattiin myös ja metkukin pääsi yhdelle radalla nöyryyttämään minua. Se osaa omasta mielestään nää hommat jo paremmin ja saa pättää, mitä esteitä menee missäkin järjestyksessä. Avalla ekalta radalta nolla ja ihan hyvä sellainen. Sussu oli aika liekeissä ja teki hyvin kaiken. Minä olisin voinut ohjata lopun tarkemmin ja siinä hiukan hävittiin aikaa. Tokalla radalla keppivirhe, silä meni vaan rytmi sekaisin kesken keppejä. Sellaista voi käydä, näemmä. Kolmannella radalla minä olin huono ja Sussuhan ei auta kaveria tuollaisissa tilanteissa yhtään vaan käyttää tlanteen hyödykseen "ai jaahas, nyt ei ole niin tarkkaa.." Teki keppitörkkäsyssä laiskat, eikä taittanut itseään kakkosväliin. Yleensä osaa tuon ihan hyvin, enkä tuota kohtaa nyt huonosti ohjannut mun mielestä. Tätä ennen tiputti riman, joka on superharvinaista. Kohta oli vielä epätyypillinen, mikälie juttu siis tuo. Lopetin tuon rada kesken, sillä noiden kahden virheen jälkeen en saanut enää omaa tsemppiä kohdalleen ja Ava olisi vaatinut aikamoista "kannattelua" ja tarkkaa ohjausta. Sunnuntain rata oli ihan hyvä, ohjasin koiran pituuden ohi, joka harmitti vähän.
Reissu oli kiva kaikenkaikkiaan joten eiköhän jatketa perinnettä taas ensi vuonna.
Tällä viikolla treenasin torstaina Pirkon kanssa nextarin kotiläksyjä: keinulla taksejäämistä, Aalla päällejuoksua ja tiukkaa valssia, rengasta kutsuna ja takaaleikkauksena sekä putkijarruja ja eteenlähtemistä. Keinu seinäänpäin niin, että jään taakse oli yllättävän vaikeeta Pirkolle. Putkijarruja täytyy työstää.. Muuten kaikki toimi minusta hyvin. Keppejä tehtiin vähän myös. Osasi näppärästi sisäänmenoja noin 90 asteen kulmista ja kaukaa lähetettynä ja kesti hyvin takaaleikkaukset ja taaksejäännit sekä sen, että olin kauempana ja leijeröin putkea sen pujotellessa. Vahvistin myös hiukan kontaktien päässä asennon suoruutta. Tehokas ja nopea treeni parissa osassa!
Ava teki myös. Lähinnä palkkailin kontakteja, joista vähän villiintyi. Kontaktit pyörivät sen päässä sitten vähän liikaakin. Hassu koira :)
Ilmoitin molemmat tytöt ensi viikonloppuna Jankkilaan kisaamaan. Hauskaa kun on kaksi omaa kisakoiraa ja hauskaa kisat taas ykkösissä :) Alustavasti suunniteltiin, että saatetaan vähän vaihdella koiria kolmosten kisassa Raisan kanssa. Jospa minä menisin reppulin kanssa ja Raisa sussun. Hauskaa tuokin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)