Toinen astutuskerta sujui ensimmäistäkin mallikkaammin. Tai tehokkaammin ainakin. Jos ekalla kerralla oli hempeilyä ja kosiskelua ilmoilla niin toisella kerralla sitten suoraan asiaan. Taisi nuoripari jo tietää homman juonen, sillä kun pääsivät irti niin olivat nalkissa alle minuutissa. Nyt sitten vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että pentuja tulee. Ainakin astutus vaikutti onnistuneelta kaikinpuolin.
Pienen pähkäilyn päätteeksi päätin hakea Pirkolle herpes-rokotteen, vaikka ensin ajattelin olla ottamatta. Eka rokotekerta on nyt tulevana perjantaina ja toinen sitten ennen synnytystä tammikuun puolen välin kieppeillä. Ja joulun aikoihin ultraan. On meillä nyt sitten jännää :)
Ja Pätmänille on kovaa. Juuri kun muutamalle kaverille kerroin, miten helposti ja hienosti tämä yhteiselo sujuu niin.... olemme nyt kuunnelleet kaksi päivää ulvomista,läähättämistä ja vikisemistä. Ruoka ei maita ja pojalla on tiukkaa. Pirkko on sitä mieltä, että Pätmän on ällöttävä pervo.. Olen pitänyt Pirkkoa aina viisaana , mutta tänään hiukan epäilin asiaa kun katselin sen touhuja. Sitä selvästi ärsyttää Pätmänin flirttailu (ovat erotettuina toisistaan), mutta sitten se parkkeeraa itseään Pätysen portin taakse ikäänkuin kiertämään veistä nuoren supersankarin haavassa. Siinä se istua törötti portin takana ja näytteli hampaitaan innosta tärisevälle Pätmänille, mutta ei voinut hinata itseään yhtään kauemmas. Aika säälimätön. Mutta eiköhän tämä hiljalleen helpota.
Ava menee torstaina Räihälle. Kuvaan nyt kuitenkin sen selän kun se sitä vaivaa tauoista ja hoidoista huolimatta. Pitäkää peukkuja hyville uutisille.
tiistai 25. marraskuuta 2014
torstai 20. marraskuuta 2014
Iloja ja suruja
Mistäs taas aloittaisi? On taas tovi mennyt viime päivityksestä. Ehkä jos saisin itselleni päiviksi koneen niin homma helpottuisi (vink vink Pasi). Ja muutama lisätunti päivään voisi myös tehdä terää aina välillä :)
Mutta ensin Pirkon pentuprojektipäivitykset. Juoksut alkoivat viime viikolla ja eilen nuoripari treffasi ekan kerran (juoksun 9 tai 10 päivä). Pirkolla on tärpit tuntuneet olevan aina aika aikaisessa, mutta on myös mahdollista, että juoksun ekat päivät menevät muilta ohi vähäisen vuodon takia. Oli miten oli, hyvin meni. Kotona toki testailin pätmänin kanssa, millaisissa tunnelmissa oltiin ja hyvällehän tuo näytti. No, Urin kanssa sitten ensin vähän keimailua ja sitten tositoimiin. Niin se luonto vaan kertoo untuvikoillekin, että miten hommassa on tarve edetä. Olivat nalkissa reilu puolisen tuntia. Hyvä hyvä :) Ja huomenna eli perjantaina olisi sitten toiset treffit tiedossa. Uskoisin, että kaikki menee hyvin. Taitaa huomenna olla vielä otollisempi hetki, vaikka ei keskiviikkoinenkaan huono päivä ollut. Ainakin vuodon, turvotuksen ja käytöksen suhteen. Nyt on kyllä niin tyrkky. Käy keikistelemässä Pätmänille portin takana ja seisoo sahapukkina häntä kaarella kun Pätmän tulee kitisemään portille. Hui, ja sitten alkaa jännäys todenteolla :)
Ja sitten toinen asia, josta en osaa vielä oikein edes kirjoittaa :'( Pahkiksen tilanne meni sellaiseksi, että hyviä vaihtoehtoja ei ollut enää valittavana. Piti tehdä raskas ja lopullinen päätös. Ei ole koiran elämää jos vahvoista kipulääkkeistä huolimatta joutuu elämään jatkuvien kipujen kanssa. Ei ole koiran elämää jos 15minuutin hihnalenkin jälkeen ontuminen lisääntyy entisestään. Ei ole koiran elämää kun pienikin rallattelu sattuu. Ei varsinkaan sellaisen koiran, joka haluaa tehdä kaiken täysiä. Pahkis oli kyllä koira, joka opetti meille erityisesti sen, että mitä merkitsee koiran sinnikkyys, loputon tahtotila ja ääretön halu tehdä kaikki täysiä. Oli se sitten lenkkeily, treenaaminen, hellittely, mikä vaan. Pahkis oli kyllä sellainen koirapersoona, että hiljaiseksi vetää. Hyväntahtoinen hullu. Pasi oli opettanut sen mm. tasapainoilemaan puunrungoilla. Joskus joku puunrunko saattoi olla kovin kapea, liukaskin, joka teki asian haasteelliseksi. Sen sijaan, että Pahkis olisi sanonut, että liian vaikeata niin se innosta puhkuen (ja kiljuen) yritti niin pitkään kuin onnistui. Eikä se mitään palkkaa halunnut, se halusi voittaa itsensä ja sille annetun haasteen. Suoraviivainen taistelija, Pasin silmäterä ja minun kittyli. Supertärkeä se oli myös minun siskolle, jonka luona Pahkis suurimmaksi osaksi eleli viimeisen vuoden. Oman lauman kanssa eläminen kun rasitti sitä liikaa. Se kun halusi juosta yhtä kovaa kuin muut ja olla kaikessa mukana niinkuin muut. Eikä sen kroppa tuota menoa kestänyt. Onneksi Anniinalla se sai ainoana jakamatonta huomiota ja rakkautta sekä rauhallista liikkumista. Me kaikki jäätiin ikävöimään rakasta Pahkista ja uskon, että sillä oli hyvä elämä kanssamme. Kiitos Nooralle tuosta uskomattomasta koirasta <3
Mutta ensin Pirkon pentuprojektipäivitykset. Juoksut alkoivat viime viikolla ja eilen nuoripari treffasi ekan kerran (juoksun 9 tai 10 päivä). Pirkolla on tärpit tuntuneet olevan aina aika aikaisessa, mutta on myös mahdollista, että juoksun ekat päivät menevät muilta ohi vähäisen vuodon takia. Oli miten oli, hyvin meni. Kotona toki testailin pätmänin kanssa, millaisissa tunnelmissa oltiin ja hyvällehän tuo näytti. No, Urin kanssa sitten ensin vähän keimailua ja sitten tositoimiin. Niin se luonto vaan kertoo untuvikoillekin, että miten hommassa on tarve edetä. Olivat nalkissa reilu puolisen tuntia. Hyvä hyvä :) Ja huomenna eli perjantaina olisi sitten toiset treffit tiedossa. Uskoisin, että kaikki menee hyvin. Taitaa huomenna olla vielä otollisempi hetki, vaikka ei keskiviikkoinenkaan huono päivä ollut. Ainakin vuodon, turvotuksen ja käytöksen suhteen. Nyt on kyllä niin tyrkky. Käy keikistelemässä Pätmänille portin takana ja seisoo sahapukkina häntä kaarella kun Pätmän tulee kitisemään portille. Hui, ja sitten alkaa jännäys todenteolla :)
Ja sitten toinen asia, josta en osaa vielä oikein edes kirjoittaa :'( Pahkiksen tilanne meni sellaiseksi, että hyviä vaihtoehtoja ei ollut enää valittavana. Piti tehdä raskas ja lopullinen päätös. Ei ole koiran elämää jos vahvoista kipulääkkeistä huolimatta joutuu elämään jatkuvien kipujen kanssa. Ei ole koiran elämää jos 15minuutin hihnalenkin jälkeen ontuminen lisääntyy entisestään. Ei ole koiran elämää kun pienikin rallattelu sattuu. Ei varsinkaan sellaisen koiran, joka haluaa tehdä kaiken täysiä. Pahkis oli kyllä koira, joka opetti meille erityisesti sen, että mitä merkitsee koiran sinnikkyys, loputon tahtotila ja ääretön halu tehdä kaikki täysiä. Oli se sitten lenkkeily, treenaaminen, hellittely, mikä vaan. Pahkis oli kyllä sellainen koirapersoona, että hiljaiseksi vetää. Hyväntahtoinen hullu. Pasi oli opettanut sen mm. tasapainoilemaan puunrungoilla. Joskus joku puunrunko saattoi olla kovin kapea, liukaskin, joka teki asian haasteelliseksi. Sen sijaan, että Pahkis olisi sanonut, että liian vaikeata niin se innosta puhkuen (ja kiljuen) yritti niin pitkään kuin onnistui. Eikä se mitään palkkaa halunnut, se halusi voittaa itsensä ja sille annetun haasteen. Suoraviivainen taistelija, Pasin silmäterä ja minun kittyli. Supertärkeä se oli myös minun siskolle, jonka luona Pahkis suurimmaksi osaksi eleli viimeisen vuoden. Oman lauman kanssa eläminen kun rasitti sitä liikaa. Se kun halusi juosta yhtä kovaa kuin muut ja olla kaikessa mukana niinkuin muut. Eikä sen kroppa tuota menoa kestänyt. Onneksi Anniinalla se sai ainoana jakamatonta huomiota ja rakkautta sekä rauhallista liikkumista. Me kaikki jäätiin ikävöimään rakasta Pahkista ja uskon, että sillä oli hyvä elämä kanssamme. Kiitos Nooralle tuosta uskomattomasta koirasta <3
maanantai 6. lokakuuta 2014
Kaikenmoista :)
heippa taas hetkeen, onhan sitä kiirusta pitänyt. Sellaista se on tämä kotiäidin arki! Miten ihmeessä sitä saakin joskus vielä mahdutettua töissä käymisen tähän kaikkeen? hiljalleen alan ymmärtää ruuhkavuodet-käsitteen merkitystä.. Mutta onnekseni voin vielä jatkaa kotiäiteilyä hetken aikaan, ainakin ensi syksyyn saakka.
Kaikkea on tietty taas ehditty touhuta. En kaikkeen palaa, mutta tärkeimmistä jotain.
Ihana Eino on jo 7kk. Hän kierii ja pyörii, rakastaa yksityiskohtia ja ruokaa. Kaikki hassuttelut ovat nyt poikaa ja teletapit hottis juttu. Ihailen hänen viisauttaan, lapseni on nero niinkuin kaikkien muidenkin lapset kai äitiensä silmissä ovat. Mutta eikö olekkin poikkeuksellisen viisasta, että hän hmm...öö? No nyt just ei tule mieleen, mutta onhan näitä suuria tekoja hänen toimestaan joka päivä nähtävissä. Yöunille käyminen ja nukkuminen ovat tavallaan haasteellisia. Tai sanotaan, että koulutus on aivan kesken. Meidän vai Einon, en tiedä. Olen havainnut, että koitan päästä helpolla ja teen ratkaisuja, jotka tuntuvat toimivan lyhyellä aikavälillä. Mutta ehkei kaikki voi mennä kuin elokuvissa, olishan tää liian helppoa muuten? Mutta jos ihmettelette pikkusen hidasta järjenjuoksuani niin syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin vähäiset yöunet. Kun seitsemään kuukauteen ei ole nukkunut kerrallaan kolmea tuntia pidempää pätkää niin voipi olla, että vähän hitaalla alkaa hiljalleen käymään :)
Ja sitten hei, Sussu Ruusunnuppu, malinoissi armain, vanha missi. Hän lähtee Tsekkeihin ensi keväänä, koska tuli valituksi FMBB 2015 kisoihin Suomea edustamaan. Ava sanoo, että Tsekki kuullostaa hyvälle ruualle joten hän voi lähteä siihen juttuun mukaan. Sanoin, että Tsekki on poikkeuksellisen mehukas makkara. Vastaus oli hänelle oikein mieleen, hyvä juttu. Älkää kertoko hälle, että asiaan voi liittyä jotain urheiluakin. Sitä koirien telinevoimistelua, jota hän harrastaa. Annetaan hänen hautoa nyt tuota positiivista ja mehukasta mielikuvaa jonkin aikaan. No ei vaan, oikeasti tosi kiva juttu! Nuo ovat loistokisat ihan varmasti. Paljon hienoja koiria ja hienoja suorituksia eri lajeissa. Tottakai myös karvaita epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta nekin tavallan kuuluvat asiaan. Suomesta lähtee kiva porukka liikenteeseen ja uskon, että meille tulee mahtava reissu tuosta.
Ja sitten Pirkko uutisia. Olen siirtynyt takaisin sen ohjaksiin ja nauttinut nyt vauhdin hurmasta täysin siemauksin. Pari kisaakin on käyty ja voitteko uskoa, että heti ekoista kisoista oli kotiintuomisena tuplanolla! Loput startit ovat sisältäneet aina jonkun yksittäisen virheen, mutta sanoisin, että ei pöllömpää lainkaan. Olisihan tää voinut alkaa paljon kaoottisimmissakin merkeissä joten mulla on syytä olla kovin tyytyväinen. Tässä ekat startit kuvattuna, kiitosta taas Esa ja Outi :) Ekalla radalla olin aivan kohmeessä jännityksestä, joka selittää nuo pari kummallista jäätymistä. Toka rata tuntui jo kevyemmälle joskin pienimuotoista pingottamista oli edelleen ilmoilla. Harmi kun viime sunnuntain startit eivät ole kuvattu. Ne tuntuivat paljon rennommilta kuin nämä:
https://www.youtube.com/watch?v=tT4N-94pdx4
Pirkkis on myös aloittanut ahkeran merkkaamisen ja karvan tiputtamisen. Viimeksi aloitti tekemään tälläistä huhtikuun lopulla ja kesäkuun alussa alkoi juoksu. Jos vanhat merkit siis pitää paikkaansa niin loka-marraskuun vaihteessa olisi kaiketi juoksu tulossa. Hauskaa :)
Ja tokoiltu on. Se ei itseasiassa ole lainkaan pöllömpi laji.
Ja sit tää menis nukkumaan niin ei tarvi täällä valitella vähäisiä unia.. :)
Kaikkea on tietty taas ehditty touhuta. En kaikkeen palaa, mutta tärkeimmistä jotain.
Ihana Eino on jo 7kk. Hän kierii ja pyörii, rakastaa yksityiskohtia ja ruokaa. Kaikki hassuttelut ovat nyt poikaa ja teletapit hottis juttu. Ihailen hänen viisauttaan, lapseni on nero niinkuin kaikkien muidenkin lapset kai äitiensä silmissä ovat. Mutta eikö olekkin poikkeuksellisen viisasta, että hän hmm...öö? No nyt just ei tule mieleen, mutta onhan näitä suuria tekoja hänen toimestaan joka päivä nähtävissä. Yöunille käyminen ja nukkuminen ovat tavallaan haasteellisia. Tai sanotaan, että koulutus on aivan kesken. Meidän vai Einon, en tiedä. Olen havainnut, että koitan päästä helpolla ja teen ratkaisuja, jotka tuntuvat toimivan lyhyellä aikavälillä. Mutta ehkei kaikki voi mennä kuin elokuvissa, olishan tää liian helppoa muuten? Mutta jos ihmettelette pikkusen hidasta järjenjuoksuani niin syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin vähäiset yöunet. Kun seitsemään kuukauteen ei ole nukkunut kerrallaan kolmea tuntia pidempää pätkää niin voipi olla, että vähän hitaalla alkaa hiljalleen käymään :)
Ja sitten hei, Sussu Ruusunnuppu, malinoissi armain, vanha missi. Hän lähtee Tsekkeihin ensi keväänä, koska tuli valituksi FMBB 2015 kisoihin Suomea edustamaan. Ava sanoo, että Tsekki kuullostaa hyvälle ruualle joten hän voi lähteä siihen juttuun mukaan. Sanoin, että Tsekki on poikkeuksellisen mehukas makkara. Vastaus oli hänelle oikein mieleen, hyvä juttu. Älkää kertoko hälle, että asiaan voi liittyä jotain urheiluakin. Sitä koirien telinevoimistelua, jota hän harrastaa. Annetaan hänen hautoa nyt tuota positiivista ja mehukasta mielikuvaa jonkin aikaan. No ei vaan, oikeasti tosi kiva juttu! Nuo ovat loistokisat ihan varmasti. Paljon hienoja koiria ja hienoja suorituksia eri lajeissa. Tottakai myös karvaita epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta nekin tavallan kuuluvat asiaan. Suomesta lähtee kiva porukka liikenteeseen ja uskon, että meille tulee mahtava reissu tuosta.
Ja sitten Pirkko uutisia. Olen siirtynyt takaisin sen ohjaksiin ja nauttinut nyt vauhdin hurmasta täysin siemauksin. Pari kisaakin on käyty ja voitteko uskoa, että heti ekoista kisoista oli kotiintuomisena tuplanolla! Loput startit ovat sisältäneet aina jonkun yksittäisen virheen, mutta sanoisin, että ei pöllömpää lainkaan. Olisihan tää voinut alkaa paljon kaoottisimmissakin merkeissä joten mulla on syytä olla kovin tyytyväinen. Tässä ekat startit kuvattuna, kiitosta taas Esa ja Outi :) Ekalla radalla olin aivan kohmeessä jännityksestä, joka selittää nuo pari kummallista jäätymistä. Toka rata tuntui jo kevyemmälle joskin pienimuotoista pingottamista oli edelleen ilmoilla. Harmi kun viime sunnuntain startit eivät ole kuvattu. Ne tuntuivat paljon rennommilta kuin nämä:
https://www.youtube.com/watch?v=tT4N-94pdx4
Pirkkis on myös aloittanut ahkeran merkkaamisen ja karvan tiputtamisen. Viimeksi aloitti tekemään tälläistä huhtikuun lopulla ja kesäkuun alussa alkoi juoksu. Jos vanhat merkit siis pitää paikkaansa niin loka-marraskuun vaihteessa olisi kaiketi juoksu tulossa. Hauskaa :)
Ja tokoiltu on. Se ei itseasiassa ole lainkaan pöllömpi laji.
Ja sit tää menis nukkumaan niin ei tarvi täällä valitella vähäisiä unia.. :)
torstai 18. syyskuuta 2014
pääsis jo treenaamaan.
Voihan luomi. Minä niin ajattelin, että pääsisin kisaamaan ja treenailemaan Pirkon kanssa nyt syyskuun alusta (oltiin pasin kanssa suunniteltu, että syyskuusta eteenpäin siirryn taas Pirkkoa ohjailemaan), mutta miten kävikään. Tässä sitä on nyt jo kolmatta viikkoa toivuttu yhden tyhmän luomen poistosta jalasta. Pitihän se poistaa kun oli sellainen poistettavat kriteerit täyttävä yksilö, mutta että seitsemän tikkiä piti laittaa. Huoh. Ja vihdoin kun tikit poistettiin maanantaina niin eiköhän haava päässyt repsahtamaan keskiviikkona kun kaverin malinoissi ihan vain hellästi otti arven päältä vähän vauhtia. No, en tähän kuole, mutta tympii. Pirkko on saanut nyt sitten vähän lomailua. Ei totaali, olen vähän keppejä ja kontakteja tehnyt ja tänään pääsi varaohjaajan kanssa vähän liitelemään, mutta kuitenkin. No jospa ensi viikolla pääsisin. Silloin alkaisi talvikausi sporttiksella ja Turun viikkotreenit kanssa.
Jos nyt vielä jatketaan julkista sairaskertomusta niin kerrottakoon, että leikkausta pukkaa. Raskaudenaikainen salamatkustaja on edelleen komea kooltaan ja muistuttelee itsestään myös aika-ajoin joten sille on tullut aika sanoa heipat. Ei vielä, mutta hoitotakuun aikana joten joskus puolen vuoden sisällä pitäisi tulla kutsu sairaalaan. Vielä on asioita auki leikkauksen suhteen, mutta kiva päästä siitä eroon, vaikka se vaatisikin muutaman päivän sairaalassa oloa ja hieman toipumista.
No treenikuvioihin sitten. Lyhyesti virsi kaunis kun ei ole kauheasti kerrottavaa treenien suhteen tuon koipeni takia. Olen siis tokoillut kun en oikein crocsit jalassa ole muuhun kyennyt. Voipi olla, että Ava voi ehkä sittenkin oppia merkin ja Pirkon seuraamiseen on hetkittäin löytynyt myös oikein hyvää fiilistä. Tekemistä kyllä piisaisi tuon lajin suhteen, vaikka kuinka. Mutta jos sitä nyt koittaisi pysyä tasaisemmin aktiivisena niin kehittymistä ehkä tapahtuisi todennäköisemmin. Huomenna täytyy Saijalta taas kysellä lisävinkkejä niin saa enemmän liikkeitä treenin alle. Ava pääsi muuten etsimään esineitä toissapäivänä. Voi miten hällä silmät loisti! Niin siistiä!
Mitäpä vielä? Eino tekee hampaita - tai sitten on vaan ajoittain hankala persoonallisuus :) On ollut aika kitisevä ja vaikuttaa siltä, että suussa tapahtuisi asioita. Mutta suu ei tavallaan kyllä kauheasti näytä siltä, että siellä mitään tapahtuisi. No mitä lie. Hän on myös jotenkin niin iso jo. Istua möllöttää ihan isäntänä syöttötuolissa ja hakkaa kädellä pöytää tomera ilme naamassaan. Ja sitten toisaalta hän on niin vauveliini, äitin mussukka, joka haluaisi olla koko ajan vähintään käden mitan päässä.
Ja vielä kerrottakoon, että Pasi ja Pätmän pääsivät toptiimiin :) Hauskaa kerrassaan! Saivat myös ekan nollan ykkösistä viime viikonloppuna varsin päheellä radalla. Kyllä niistä vaan hyvii tulee :)
Nyt nukkumaan.
Jos nyt vielä jatketaan julkista sairaskertomusta niin kerrottakoon, että leikkausta pukkaa. Raskaudenaikainen salamatkustaja on edelleen komea kooltaan ja muistuttelee itsestään myös aika-ajoin joten sille on tullut aika sanoa heipat. Ei vielä, mutta hoitotakuun aikana joten joskus puolen vuoden sisällä pitäisi tulla kutsu sairaalaan. Vielä on asioita auki leikkauksen suhteen, mutta kiva päästä siitä eroon, vaikka se vaatisikin muutaman päivän sairaalassa oloa ja hieman toipumista.
No treenikuvioihin sitten. Lyhyesti virsi kaunis kun ei ole kauheasti kerrottavaa treenien suhteen tuon koipeni takia. Olen siis tokoillut kun en oikein crocsit jalassa ole muuhun kyennyt. Voipi olla, että Ava voi ehkä sittenkin oppia merkin ja Pirkon seuraamiseen on hetkittäin löytynyt myös oikein hyvää fiilistä. Tekemistä kyllä piisaisi tuon lajin suhteen, vaikka kuinka. Mutta jos sitä nyt koittaisi pysyä tasaisemmin aktiivisena niin kehittymistä ehkä tapahtuisi todennäköisemmin. Huomenna täytyy Saijalta taas kysellä lisävinkkejä niin saa enemmän liikkeitä treenin alle. Ava pääsi muuten etsimään esineitä toissapäivänä. Voi miten hällä silmät loisti! Niin siistiä!
Mitäpä vielä? Eino tekee hampaita - tai sitten on vaan ajoittain hankala persoonallisuus :) On ollut aika kitisevä ja vaikuttaa siltä, että suussa tapahtuisi asioita. Mutta suu ei tavallaan kyllä kauheasti näytä siltä, että siellä mitään tapahtuisi. No mitä lie. Hän on myös jotenkin niin iso jo. Istua möllöttää ihan isäntänä syöttötuolissa ja hakkaa kädellä pöytää tomera ilme naamassaan. Ja sitten toisaalta hän on niin vauveliini, äitin mussukka, joka haluaisi olla koko ajan vähintään käden mitan päässä.
Ja vielä kerrottakoon, että Pasi ja Pätmän pääsivät toptiimiin :) Hauskaa kerrassaan! Saivat myös ekan nollan ykkösistä viime viikonloppuna varsin päheellä radalla. Kyllä niistä vaan hyvii tulee :)
Nyt nukkumaan.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Mieluisia asioita
Ensiksi tärkein uutinen, saatiin nimittäin eilen oikein mieluisia uutisia. Pirkkohan on tarkoitus astuttaa sen seuraavasta juoksusta ja nyt on vihdoin kerrottavaa urosrintamalta. Onneksemme urokseksi silmäilty Uri ( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER15710/13&R=297 ) ei ole CEA-kantaja joten voimme yrittää saada aikaan Pirkko&Uri-pentuja! Nyt vaan täytyy toivoa, että kaikki tästä eteenpäin sujuisi mahdollisimman hyvin ja saisimme pentuja :) Olemme päässeet näkemään Uria nyt muutamia kertoja ja aina olen yhtä mielissäni näkemästäni. Onhan se aikamoinen menijä! Kiihkeä ja raivokas, äänekäskin, mutta niin hienosti ohjauksessa mukana. Ja on se muutenkin mukava radan ulkopuolella, hieno kerrassaan ja terve. Minä niin tykkään ja uskon, että tämä on hyvä yhdistelmä. Ehkei pennuista helpoimpia tule, mutta toivon mukaan omistajilleen sopivia ja rakkaita. Molemmissa vanhemmissa on sitä jotain, joka mua sykähdyttää ja terveystulokset jne. ovat myös ihan mukavaa luettavaa. Mutta asia kerrallaan, toivotaan siis, että seuraava juoksu olisi ihan normaali kaikinpuolin ja astutus onnistuisi. Koitan saada pentublogia pystyyn, jossa projektin vaiheita voidaan ihmetellä tarkemmin.
Toiseksi ihmeellisin asia on, että minä olen hieman taas innostunut tokosta. Olen reenaillut sitä ja saanut kiksejä siitä. Mikä ihme mua vaivaa? Julkisesti jopa myönnän, että koin taannoin jonkinmoisen superfiiliksen reenatessa. Siis tokosta. Minä_itkeä_tihrustin_ kun oli niin hienoja sessejä mulla... voi luoja :)
Avan kanssa käytiin belgien tokorotumestiksissäkin viime vkonloppuna. Siellä oli kyllä flowt kaukana, mutta ihan kivaa ja ok meininkiä. Avan korvaan lensi joku itikka justiinsa kehään mennessä ja sitä ihmetellessä pääsi koiran mielentila laskemaan liiaksi. No, vähän teki diisselinä, eikä ihan kuullut kaikkea, kun huomasi vissiin jotain mielenkiintoisempaa jossain muualla tai jotain. Jouduin antamaan pari kaksoiskäskyä kun ei noussut perusasentoon ekoilla..pöh. Mutta nouto, murheenkryynimme, onnistui kympin arvoisesti (silloin melkein itkin). Saimme 175p. eli avo 1-tuloksen ja päästiin palkinnoillekkin. Lisäksi meidän joukkue sai joukkuekultaa ja kivoja palkintoja kasapäin. Ja Tomon kanssa oli ihan sympaattista, vaikka sympatiapisteiden lisäksi ei paljoa muita pisteitä meille herunut. Mutta Tomo sai kilpailun vanhin osallistuja palkinnon kotiinviemisiksi (joukkuepalkinnon lisäksi) joten ihan tyhjin tassuin ei tarvinut hänenkään kotiin mennä.
Minulta muuten postettiin luomi jalasta pari päivää ennen koetta. No eipä tuossa tokossa noi ajoitushommat muutenkaan aina osu mulla kohdille niin ei tässäkään asiassa. Jalkapöydässä seitsemän tikkiä ja kielto, että varpaita ei saa koukistella ja kenkä ei saa painaa tai hiertää tikkejä. Könkkäsin sitten jalka crocsissa kokeen läpi.. :) Ei saatu mitään erityispalkintoa tuosta, vaikka minusta olisi kyllä ansaittu. No, vielä vajaa viikko tikkejä ja sitten pääsen taas touhuamaan normaalisti. Menispä aika nopeasti kun haluaisin kovasti agia tekemään Pirkon kanssa.
Pasi on aloittanut Pätmänin kanssa kisaamisen ja treenannutkin on sitä ahkeraan. Pidetään peukkuja, että Pätysen tassut nyt kestäisivät, eikä viime talvinen rumba nyt toistuisi. Aloitetaan sille antamaan jo vitskuja, rasvoja jne.jos vaikka niillä olisi suotuisia vaikutuksia asiaan. Tämä parivaljakko haki muuten toptiimiinkin. Kiva jos pääsevät, onhan ne potentiaalisia.
Viikonloppuna on sitten sellaiset jotkut isommat kisat jossain tuolla ulkomailla. Mulla on yks suosikkipari, jolle toivon ihan parasta mahdollista reissua ja hurjasti onnea matkaan :) Kovasti yritän tähän tiivistää jotain merkityksellistä, mutta oikeat sanat eivät nyt osu kohdille. Mutta Raisa tiedät, kuinka onnellisia ollaan sun puolesta. Sulla on maailman paras Repsa ja yhdessä ootte upeita, kävi miten kävi :)
Toiseksi ihmeellisin asia on, että minä olen hieman taas innostunut tokosta. Olen reenaillut sitä ja saanut kiksejä siitä. Mikä ihme mua vaivaa? Julkisesti jopa myönnän, että koin taannoin jonkinmoisen superfiiliksen reenatessa. Siis tokosta. Minä_itkeä_tihrustin_ kun oli niin hienoja sessejä mulla... voi luoja :)
Avan kanssa käytiin belgien tokorotumestiksissäkin viime vkonloppuna. Siellä oli kyllä flowt kaukana, mutta ihan kivaa ja ok meininkiä. Avan korvaan lensi joku itikka justiinsa kehään mennessä ja sitä ihmetellessä pääsi koiran mielentila laskemaan liiaksi. No, vähän teki diisselinä, eikä ihan kuullut kaikkea, kun huomasi vissiin jotain mielenkiintoisempaa jossain muualla tai jotain. Jouduin antamaan pari kaksoiskäskyä kun ei noussut perusasentoon ekoilla..pöh. Mutta nouto, murheenkryynimme, onnistui kympin arvoisesti (silloin melkein itkin). Saimme 175p. eli avo 1-tuloksen ja päästiin palkinnoillekkin. Lisäksi meidän joukkue sai joukkuekultaa ja kivoja palkintoja kasapäin. Ja Tomon kanssa oli ihan sympaattista, vaikka sympatiapisteiden lisäksi ei paljoa muita pisteitä meille herunut. Mutta Tomo sai kilpailun vanhin osallistuja palkinnon kotiinviemisiksi (joukkuepalkinnon lisäksi) joten ihan tyhjin tassuin ei tarvinut hänenkään kotiin mennä.
Minulta muuten postettiin luomi jalasta pari päivää ennen koetta. No eipä tuossa tokossa noi ajoitushommat muutenkaan aina osu mulla kohdille niin ei tässäkään asiassa. Jalkapöydässä seitsemän tikkiä ja kielto, että varpaita ei saa koukistella ja kenkä ei saa painaa tai hiertää tikkejä. Könkkäsin sitten jalka crocsissa kokeen läpi.. :) Ei saatu mitään erityispalkintoa tuosta, vaikka minusta olisi kyllä ansaittu. No, vielä vajaa viikko tikkejä ja sitten pääsen taas touhuamaan normaalisti. Menispä aika nopeasti kun haluaisin kovasti agia tekemään Pirkon kanssa.
Pasi on aloittanut Pätmänin kanssa kisaamisen ja treenannutkin on sitä ahkeraan. Pidetään peukkuja, että Pätysen tassut nyt kestäisivät, eikä viime talvinen rumba nyt toistuisi. Aloitetaan sille antamaan jo vitskuja, rasvoja jne.jos vaikka niillä olisi suotuisia vaikutuksia asiaan. Tämä parivaljakko haki muuten toptiimiinkin. Kiva jos pääsevät, onhan ne potentiaalisia.
Viikonloppuna on sitten sellaiset jotkut isommat kisat jossain tuolla ulkomailla. Mulla on yks suosikkipari, jolle toivon ihan parasta mahdollista reissua ja hurjasti onnea matkaan :) Kovasti yritän tähän tiivistää jotain merkityksellistä, mutta oikeat sanat eivät nyt osu kohdille. Mutta Raisa tiedät, kuinka onnellisia ollaan sun puolesta. Sulla on maailman paras Repsa ja yhdessä ootte upeita, kävi miten kävi :)
lauantai 23. elokuuta 2014
elossa taas :)
Voi hyvänen aika. Blogini on melkein kuollut. Koitetaanpas saada pientä eloa siihen aikaan. Päivitettävää olis tietty vaikka ja mistä, onhan tässä oltu liikenteessä harvase viikonloppu. Ehkei kannata sen kummemmin noita enää ihmetellä vaan ollaan vaan ajan hermoilla ja kirjoitellaan tässä ja nyt elämästä.
Ensiksi tärkeimmästä jotain. Eino on jo iso mies. Ikää hällä on jo reilu 5 kuukautta ja hän näyttää ihan pikkuPasilta. Päivät toisiamme ihmettelemme ja usein myös öisin. Jos siis vaikutan poissaolevalta ja selittelen mitä sattuu, niin laitellaan tuon pikkumiehen piikkiin (eikös niin ole tapana? ja jotain imettämisen aiheuttamasta aivokadostakin olen kuullut.. ja hei jos suurimman osan päivästä höpöttelee vauvajuttuja, katselee teletappeja jne. niin onko ihme?). Mutta kroonisesta univajeesta huolimatta en vaihtaisi häntä mihinkään. Ihana poika kaikinpuolin. Einon suosikki on muuten pirkko, jonka temppuilulle jaksaa kikattaa joka päivä. Ihan hyvä maku hänellä, mä luulen. Taitaa poika tietää, että hänelle on suunniteltu Pirkon pentua. Josta saakin hyvän aasinsillan seuraavaan aiheeseen.
Pirkko on löytänyt sulhasen, toivottavasti. Sulho on nyt geenitestattu joten elämme jänniä aikoja cea-vastauksen tiimoilta. Pidetään siis peukkuja, jotta onni olisi puolellamme ja Pirkko saisi Urinsa ja toisinpäin. Realiteetit ymmärtäen on silmiä yhä pidettävä auki myös muihin suuntiin. Onneksi näyttää nyt siltä, että loistokkaita vaihtoehtoja löytyy. Palaamme näihin kun olemme viisaampia.
Kisattu on aika paljon ja treenattu vähemmän. Pasi kisailee Pirkon kanssa ainakin vielä elokuun loppuun kunnes mun pitäisi siirtyä takaisin sen ohjaksiin. Pätmänkin alkaa olla kisakuosissa niin saa Pasi keskittyä sen eteenpäin viemiseen. Pasilla ja Pirkolla on mennyt hienosti. Mitä nyt valeraskaus kävi sotkemassa tässä välissä keppijuttuja (raskaana olevan on vaarallista pujotella. t. Pirkko)... Mutta nyt näyttää paremmalta. Ei sen keppiosaaminen edelleen parasta mahdollista ole. Kisoissa sattuneista virheistä tällä hetkellä ehkä n. 80% tulee keppivirheestä joten kertoohan tuo jotain. Mutta kuka on väittänyt tuon koiran olevan vielä valmis? Onko ne koskaan? Ja onpahan selkeä asia, mikä pitää saada kuntoon jos mieli tekee pärjätä isommin. Kontaktit ovat kyllä mainiot. Vaikka kesä onkin keskitytty kisaamiseen ja starttimäärät on melkosen suuret niin kontaktit eivät ole huonontuneet oikeastaan yhtään koko aikana. Tosin pasikin on ollut tarkka niiden kanssa. Kiitos hälle siitä.
Avakin on kisannut ja kulkenut vähän nihkeästi. Sai ilmeisesti tällin kun dolliet jyräsivät sen yli taannoin, eikä vanha missi kestä enää tuollaisia tällejä vaan kipeytyi siitä oikein kunnolla. Riina on sitä nyt hoidellut viikon välein ja nyt alkaa homma taas normalisoitua. Eilen kisoissa vanha missi teki ehkä elämänsä radan. Radan profiili imarteli hänen liikkumistapaansa joten hän pystyi liikkumaan kovaa. Tuli neljänneksi yli 70 koiran luokassa (piirimestisten hyppyrata)! On meillä nyt mitä muistella kun hän jää eläkkeelle joku päivä. Sussulla on muuten 8-vuotis synttärit ensi viikolla.
Ilmoitin sen myös tokokokeeseen. Nyt pitäisi avoin luokka korkata. Eihän se osaa noutoa, luoksetulosta pysäytystä eikä hyppyä vielä, mutta onhan tässä pari viikkoa aikaa. Tai osaa jotenkin, isoilla avuilla, mutta eihän me sellaiseeen tyydyttäisi. Ny reenataan siis.
Talven treenikuviot on selkiytyneet ja hyvälle näyttää. Päästiin Janitan ja Jaakon ratakurssille ja viikkotreenit toteutuvat Jarin ryhmässä. Onnenpäivä! Ja lisäksi meillä on oma vuoro torstai-iltaisin (klo 21->) sporttiksella. Tuohon muuten mahtuisi pari koirakkoa vielä, vink vink. Mukana Raisa, Jonna ja minä ja Pasi vuoroviikoin. Aivan loistokasta treeniseuraa siis tiedossa. Lisäksi tiedossa Riman pro-treenejä ja Pasi hakee Pätmänin kanssa toptiimiinkin. Sinne nyt on haasteellista varmasti päästä tuollaisen keskenkasvuisen kanssa.
Ai niin, asiasta viidenteen. Löysin ja ostin hääpuvun. Kirkko on varattu. Juhlapaikka on varattu. Tästä se nyt alkaa, yksien isojen juhlien suunnittelu.. :)
Ensiksi tärkeimmästä jotain. Eino on jo iso mies. Ikää hällä on jo reilu 5 kuukautta ja hän näyttää ihan pikkuPasilta. Päivät toisiamme ihmettelemme ja usein myös öisin. Jos siis vaikutan poissaolevalta ja selittelen mitä sattuu, niin laitellaan tuon pikkumiehen piikkiin (eikös niin ole tapana? ja jotain imettämisen aiheuttamasta aivokadostakin olen kuullut.. ja hei jos suurimman osan päivästä höpöttelee vauvajuttuja, katselee teletappeja jne. niin onko ihme?). Mutta kroonisesta univajeesta huolimatta en vaihtaisi häntä mihinkään. Ihana poika kaikinpuolin. Einon suosikki on muuten pirkko, jonka temppuilulle jaksaa kikattaa joka päivä. Ihan hyvä maku hänellä, mä luulen. Taitaa poika tietää, että hänelle on suunniteltu Pirkon pentua. Josta saakin hyvän aasinsillan seuraavaan aiheeseen.
Pirkko on löytänyt sulhasen, toivottavasti. Sulho on nyt geenitestattu joten elämme jänniä aikoja cea-vastauksen tiimoilta. Pidetään siis peukkuja, jotta onni olisi puolellamme ja Pirkko saisi Urinsa ja toisinpäin. Realiteetit ymmärtäen on silmiä yhä pidettävä auki myös muihin suuntiin. Onneksi näyttää nyt siltä, että loistokkaita vaihtoehtoja löytyy. Palaamme näihin kun olemme viisaampia.
Kisattu on aika paljon ja treenattu vähemmän. Pasi kisailee Pirkon kanssa ainakin vielä elokuun loppuun kunnes mun pitäisi siirtyä takaisin sen ohjaksiin. Pätmänkin alkaa olla kisakuosissa niin saa Pasi keskittyä sen eteenpäin viemiseen. Pasilla ja Pirkolla on mennyt hienosti. Mitä nyt valeraskaus kävi sotkemassa tässä välissä keppijuttuja (raskaana olevan on vaarallista pujotella. t. Pirkko)... Mutta nyt näyttää paremmalta. Ei sen keppiosaaminen edelleen parasta mahdollista ole. Kisoissa sattuneista virheistä tällä hetkellä ehkä n. 80% tulee keppivirheestä joten kertoohan tuo jotain. Mutta kuka on väittänyt tuon koiran olevan vielä valmis? Onko ne koskaan? Ja onpahan selkeä asia, mikä pitää saada kuntoon jos mieli tekee pärjätä isommin. Kontaktit ovat kyllä mainiot. Vaikka kesä onkin keskitytty kisaamiseen ja starttimäärät on melkosen suuret niin kontaktit eivät ole huonontuneet oikeastaan yhtään koko aikana. Tosin pasikin on ollut tarkka niiden kanssa. Kiitos hälle siitä.
Avakin on kisannut ja kulkenut vähän nihkeästi. Sai ilmeisesti tällin kun dolliet jyräsivät sen yli taannoin, eikä vanha missi kestä enää tuollaisia tällejä vaan kipeytyi siitä oikein kunnolla. Riina on sitä nyt hoidellut viikon välein ja nyt alkaa homma taas normalisoitua. Eilen kisoissa vanha missi teki ehkä elämänsä radan. Radan profiili imarteli hänen liikkumistapaansa joten hän pystyi liikkumaan kovaa. Tuli neljänneksi yli 70 koiran luokassa (piirimestisten hyppyrata)! On meillä nyt mitä muistella kun hän jää eläkkeelle joku päivä. Sussulla on muuten 8-vuotis synttärit ensi viikolla.
Ilmoitin sen myös tokokokeeseen. Nyt pitäisi avoin luokka korkata. Eihän se osaa noutoa, luoksetulosta pysäytystä eikä hyppyä vielä, mutta onhan tässä pari viikkoa aikaa. Tai osaa jotenkin, isoilla avuilla, mutta eihän me sellaiseeen tyydyttäisi. Ny reenataan siis.
Talven treenikuviot on selkiytyneet ja hyvälle näyttää. Päästiin Janitan ja Jaakon ratakurssille ja viikkotreenit toteutuvat Jarin ryhmässä. Onnenpäivä! Ja lisäksi meillä on oma vuoro torstai-iltaisin (klo 21->) sporttiksella. Tuohon muuten mahtuisi pari koirakkoa vielä, vink vink. Mukana Raisa, Jonna ja minä ja Pasi vuoroviikoin. Aivan loistokasta treeniseuraa siis tiedossa. Lisäksi tiedossa Riman pro-treenejä ja Pasi hakee Pätmänin kanssa toptiimiinkin. Sinne nyt on haasteellista varmasti päästä tuollaisen keskenkasvuisen kanssa.
Ai niin, asiasta viidenteen. Löysin ja ostin hääpuvun. Kirkko on varattu. Juhlapaikka on varattu. Tästä se nyt alkaa, yksien isojen juhlien suunnittelu.. :)
lauantai 7. kesäkuuta 2014
kesä :)
Ihanaa kesä, ihanaa! Voiko olla mukavampaa kuin lämmin keli ja tää vihreys? Ihanat lämpimät illat, grilliruoka ja ulos lähtemisen helppous! Viimeksi mainittu on korostunut sitten Einon. Vielä kun saisi pihan raivattua siihen kuntoon, että ulkona oloilu olisi esteettisempää. Painepesuri meni hajoamaan juuri kun sitä tarvittaisiin ja uuden ostamiselle ei vissiin ole ollut aikaa. Terassi on siitepölystä keltaisena ja kesäkukkia yhä laittamatta. No, ehtiihän noi.
Ollaan reenailtu ja kisattukkin. Avalta jäi saamatta sm-kisoihin viimeinen aginolla. Ehdin jo intoilla saaneeni sen kunnes aloin ilmoittautumaan kisoihin ja bongasin, että enpäs olekkaan ollut kartalla. Olin tsekannut kisakirjasta yhden hypärinollan aginollaksi.. vähän harmitti, mutta vain hetken. Karsintoihin voidaan ehtiä vielä saamaan tuo yksi puuttuva nolla. Esimerkiksi vaikka tänä viikonloppuna kun tänään kisataan Kivikossa ja huomenna Tampereella. Tosin parin viime yön unilla voi olla, että meno on aivotonta. Lapsirakkaamme on päättänyt aloittaa yöunensa koko ajan aiemmin ja aiemmin. Eipä tuota väkisin hereillä pidetä. Eilen nukahti jo seitsemän aikaan ja kolmelta oli sitä mieltä, että nyt riittää tämä sängyssä makoilu. Huoh. No, sinnitellen ja pieniä torkkuja ottaen sain muutaman tunnin lisäaikaa ennenkuin kuin viiden aikaan noustiin ylös. Nyt oon ihan pysäkillä, myönnettäköön. Minä kun en ihan iltaseiskalta nukkumaan kykene.
Pirkko ei ole vielä juoksuaan aloittanut. Katsoin jo taannoin, että vuoti, mutta liekkö voimakas esikiima vai mikä kun ei nyt sen koommin ole vuotanut. On ihan turpeana ja Pätmän sitä innokaana haistelee, mutta ei kai virallisesti vielä juoksussa ole kun ei tosiaan vuoda. Yleensä juoksujen alkamista ei voi olla huomaamatta.. miten meille pesiytyykin tuollaisen lörppäpyllyjä, jotka ovat vähän siivottomia ja kamalan turpeita. Mutta eiköhän pian juokse. Ja sitten toivottavasti seuraavan kerran marraskuussa :)
Viikon päästä on sm-kisat :)
Nyt mua tarvitaan muualla.
Ollaan reenailtu ja kisattukkin. Avalta jäi saamatta sm-kisoihin viimeinen aginolla. Ehdin jo intoilla saaneeni sen kunnes aloin ilmoittautumaan kisoihin ja bongasin, että enpäs olekkaan ollut kartalla. Olin tsekannut kisakirjasta yhden hypärinollan aginollaksi.. vähän harmitti, mutta vain hetken. Karsintoihin voidaan ehtiä vielä saamaan tuo yksi puuttuva nolla. Esimerkiksi vaikka tänä viikonloppuna kun tänään kisataan Kivikossa ja huomenna Tampereella. Tosin parin viime yön unilla voi olla, että meno on aivotonta. Lapsirakkaamme on päättänyt aloittaa yöunensa koko ajan aiemmin ja aiemmin. Eipä tuota väkisin hereillä pidetä. Eilen nukahti jo seitsemän aikaan ja kolmelta oli sitä mieltä, että nyt riittää tämä sängyssä makoilu. Huoh. No, sinnitellen ja pieniä torkkuja ottaen sain muutaman tunnin lisäaikaa ennenkuin kuin viiden aikaan noustiin ylös. Nyt oon ihan pysäkillä, myönnettäköön. Minä kun en ihan iltaseiskalta nukkumaan kykene.
Pirkko ei ole vielä juoksuaan aloittanut. Katsoin jo taannoin, että vuoti, mutta liekkö voimakas esikiima vai mikä kun ei nyt sen koommin ole vuotanut. On ihan turpeana ja Pätmän sitä innokaana haistelee, mutta ei kai virallisesti vielä juoksussa ole kun ei tosiaan vuoda. Yleensä juoksujen alkamista ei voi olla huomaamatta.. miten meille pesiytyykin tuollaisen lörppäpyllyjä, jotka ovat vähän siivottomia ja kamalan turpeita. Mutta eiköhän pian juokse. Ja sitten toivottavasti seuraavan kerran marraskuussa :)
Viikon päästä on sm-kisat :)
Nyt mua tarvitaan muualla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)