Tuplamahtavaa!

Voi mahoton, pirkko ja Pasi saivat tuplanollan melkeinpä viimeisessä mahdollisessa kisassa! Kyllä nyt voidaan sanoa, että voi onni ja ihanuus. Niin hienoja ratoja minusta tekevät, että on ihan mainiota, että pääsevät nyt mukaan kesän parhaisiin kisoihin. Noissa kisoissa kun on aina asteen verran intensiivisempi ja latautuneempi tunnelma ja onnistumisten ja epäonnistumisten aikaansaamat tunnetilat tekevät noista kisoista jännittävämmät ja mukaansatempaavammat. Tosi superia (inho sana, mutta nyt menkööt). Mä fanitan niitä täysillä, kävi miten kävi :)

Pikkusen Pasin piti herkistellä Pirkkoa kisoissa. Aikamoista rimahäiriötä teki sille, mutta homma onnistui ja Pirkko ymmärsi ilmeisemmin yskän. Sen oli aika olla vähän tarkempi ja ottaa järki mukaan tekemiseen myös kisoissa, joissa fiilis on korkeammalla. Katsotaan nyt, miten saadaan ylläpidettyä sopivaa tunnetilaa ja tarkkuutta.

Kaikessa hässäkässä ja elämänpyörteessä havahduin yht'äkkiä, että mä olen unohtanut ilmoitella Avaa kisoihin. Siltä puuttuu yksi aginolla sm-kisoihin ja vissiin kaksi aginollaa karsintoihin. Nyt olisi kaksi starttia aikaa saada ne sille hankittua (sm:iin). Harmi kun oon ite sössinyt typerillä virheillä siltä  muutaman aginollan nyt viime kisoissa. No, nyt ei oo varaa enää sössiä :) Kiva kun on panokset vähän kovemmat, sopii mulle. Jokatapauksessa ollaan joukkueessa SM-kisoissa Avan kanssa (imphan). Pasi ja Pirkko valittiin muuten riman joukkueeseen. Siellä siis molemmat ollaan. Mukava juttu!

Ihanaa, huomenna mennään Pahkiksen kanssa osteopaatille. Taidetaan molemmat tarvita enemmän kuin ikinä hoitoa. Hei ja hauskaa- ollaan Avan kanssa nollakoirina belgi mm:ssä perjantaina. Ovat vaan luvanneet sadetta oikein olan takaa. Aika tylsää kun sattuu kehnot kelit just tälle viikolle kun on tuollainen mahtitapahtuma Suomessa.

tupla ja sen sellaista

Ollaan me kisailtu ja treenailtu myös. Hellettäkin ollaan pidelty ja puuhailtu kaikenmoista kyläilystä kaikenmoiseen retkeilyyn. Oma liikkuminen paranee treeni treeniltä, onneksi. Viime treeneissä tekeminen tuntui jo melko normaalilta. Kovavauhtiset valssit ovat yhä pannassa ja kaippa kauttaaltaan oon kömpelömpi, mutta tekeminen tuntuu jo hyvälle ja se on parasta se ;) Avan kanssa olen lähinnä tehnyt, Pasi saa vielä tehdä Pirkon kanssa vähän aikaa. Uutena tuttavuutena oon myös treenaillut vähän Pätysen kanssa. Enpäs ollut oivaltanut, miten nopea se onkaan. Sellainen hiljainen raketti, joka lukee rataa todella ajoissa ja suhahtaa menemään valoa nopeammin. Sillä on hassu vaihe (joka on kestänyt kyllä jo tovin). Se joko lähtee ihan lapasesta tai ei lähde lainkaan esteille. Se on vähän niinkuin joko tai ja se tekee agilitystä ajoittain melkoisen haasteellista sen kanssa. Edelleenkään ei myöskään ihan ymmärretä, miten tuo walesilainen asioita oivaltaa ja oppii. Aina ei tunnu olevan selkeää logiikkaa siinä, miten oppimisprosessi etenee sen päässä. Se tuntuu olevan vähän sellainen fiilistekijä, joka ajattelee vasta kun on toiminut. Mutta hitaan epävarmasti kuitenkin kehittyy ainakin joissain asioissa :) Voi olla, että vähän kimpassa sitä nyt jatkossa treenataan ja voi olla, että Pasi pääsee jatkossa Pirkkoakin edelleen ohjailemaan. Pidetään nuo kaksi vähän ikäänkuin yhteisinä projekteina :)

Avan kanssa saatiin kisoista puuttuva tupla joten nyt olisi kait yhtä nollaa vailla tulokset kasassa sm-kisoihin. Karsintoihin tarvii kai vielä kaksi nollaa, mutta ei me sinne lähdetä jos Pasi ja Pirkko eivät pääse kanssa. Niiltä vielä uupuu tuo tupla. Pirkolla on harmillisesti juuri nyt huonolla hetkellä tullut vähän pulmaa rimojen kanssa ja viimeiset 12 starttia on Pasi tainut keskeyttää kun on tiputtanut riman. Keskeyttäminen tällä tavalla ei näytä asiaa korjaavan, se on tajuttu kyllä. Nyt se käsiteltiin keskiviikkona joten katsotaan jos siitä olisi apua. Tosin mitään superjumia sillä ei ollut joka asiaa selittäisi. Tai jos olisi jotenkin kipeä ollut niin varmaan olisi roiskinut enemmänkin kuin yksittäisen riman aina kisoissa. Mutta täytyy nyt toivoa, että Pirkko pitäisi koipensa kurissa ja saisivat sen tuplan. Muuten niillä on homma äärihyvin kasassa (no,putkijarrut vähän kateissa) ja musta kyllä olisivat ihan ansaitusti arvokisoissa mukana. Onhan noilla noita nollia muuten ihan kiitettävästi kasassa kera voittojen.

Pahkis on vähän raasu. Ontuu aikamoisesti, vaikka onkin hyväntuulisen oloinen muuten. Se on asustellut aika paljon mun siskon luona kun elo siellä on rauhallisempaa niin pysyy paremmassa voinnissa. Kotona se haluaa pysyä muiden perässä lenkeillä jne. ja rasittuu ihan eri tavalla. Ottaa myös stressiä noita muista koirista, erityisesti Pätmäniä kyyläilee ja vähän haastaakin ja ainakin kilpailee huomiosta. Ja siitä on tullut ihan hirveä possu. Saattaa muina miehinä ryöstää keittiönpöydältä ruokaa meidän läsnäollessa! Ollaan käyty sen kanssa akupunktiossa noiden muiden käsittelyiden lisänä. Tuntuu hyötyvän siitä, mutta hyöty on kovin lyhytkestoista harmillisesti. Sitä hoitanut ortopedi muuten ehdotteli, että sille laitettaisiin molempiin lonkiin proteesit, mutta ei nyt lähdetä siihen. Lonkkien lisäksi sillä on yksi risa kinner myös ja muutenkin leikkaus ja siitä kuntoutuminen olisi aika rankka juttu. No, monia syitä, joita ollaan puntaroitu. Katsellaan siis vähän päivä kerrallaan sen vointia ja elellään ja tehdään parhaat päätökset sen mukaan sitten.

Nyt Einoilemaan.

AVA Ava on nyt myös AVA-H

Pikainen päivitys niin blogi ei ihan kuole hiljaisuuteen - hengissä siis ollaan :) Aika vaan kuluu tai täyttyy nykyään vähän eri tavalla kuin aiemmin.

Mutta kaikenmoista ollaan tehty. Raimo-Seposta tuli äitienpäivänä Eino, virallisesti Eino Onni Olavi Honkanen ja nyt yritetään harjoitella oikean nimen käyttämistä :) Tuo Raimis on aika tiukassa, mutta eiköhän siitä eroon päästä. Kastejuhlat onnistuivat ihan mukavasti: Raimis eiku Eino karjui ja Esa-kissa häiriköi h-hetkellä, Pappi unohti kaapunsa meille, naapurin pihassa oli jostain syystä joku hevonen laiduntamassa ja kaikenmoista. Ihan hauskoja juttuja muistella jälkikäteen.  Se täytyy kyllä sanoa, että onni on juhlavalmisteluissa auttavat sukulaiset! Ja Satu ihana oli apuna tarjoiluissa. kiitos :)

Koirarintamalla on tapahtunut aktivoitumista allekirjoittaneen toimesta. Oon päässyt Avan kanssa treenaamaan ja kisoissakin ollaan käyty. Joensuu-Kotka kisaturnee sai osaltani tyngän lopun kun kamala tauti iski mulle ja Einolle päälle. Sain hyvin ulkoistettua kuitenkin Avan Kotkan kisoissa. Tuomon kanssa voittivat, Ava sai vikan kauan metsästetyn hyppysertin ja tuli viimein myös hyppyvalioksi :) Kiitos Tuomolle lainakuskina toimimisesta ja toivottavasti voin joskus toistekkin hyödyntää häntä. Sopivat hyvin Avan kanssa toisilleen :)

Tänään käytiin Avan kanssa epiksissä ja torstaina ja sunnuntaina olis tarkoitus kisata sen kanssa. Oma meno on vielä vähän ontuvaa, mutta paranee koko ajan. Valsseihin ei tää eukko vielä oikein taivu, mutta vältellään niitä vielä hetki kunnes kroppa on toipunut kunnolla. Ava sen sijaan kulkee kuin juna. Ja hyppii ylösmenot. Jotkut asiat eivät muutu pitkienkään taukojen aikana.

Pirkkiksenkin kanssa on ekat treenit korkattu maanantaina Turussa. Olipas ihanaa. Se on sellainen kiituri, että tavallaan meno tuntuu vaan aika siistiltä, vaikka virheitä tehtailtiinkin. Mutta olishan homma voinut olla kaaoottisempaakin näin pitkän tauon jälkeen. Se on ollut hyvissä käsissä mun tauon aikana :) Pasi saa sen kanssa vielä kuitenkin jatkaa toistaikseksi kunnes oon kunnossa ja kesän arvomittelöt on käyty. Jos niihin siis päästään.

Nyt muihin hommiin taas. Koitan aktivoitua tämän blogin kanssa, mutta en lupaa. Nyt ainakin hiljalleen alkaa olla muitakin aiheita jaettavana kuin puklu- pissi-kakka-röyhtäys-eino - on - ihana - asiat.

tokoa, tokoa, tokoa..ja punkkeja.

Näin se on kiireistä tämä uusi elämä, että ei kertakaikkisesti tunnu löytyvän koloja päivittämiselle. Kun on se hetki omaa aikaa niin sen useimmiten haluaa kuluttaa muuhun kuin tietokoneen parissa istuskeluun, vaikka ihan kivaa sekin on :)

Olen saanut tokobuustin. Ava parka on joutunut treenailemaan melkein päivittäin ja hiljalleen tämä yli-innokkuuteni ja treenimäärän triplaantuminen on alkanut näkymään siinä. Yleensä hyvin toimivat liikkeet ovat alkaneet nimittäin sujua huonosti ja uusien liikkeiden oppiminen on hidasta :) ja tämähän antaa vain lisämotivaation hinkata vielä lisää! Joten jonkinmoinen oravanpyörä efekti on tapahtunut, ilmi selvästi. No, kunhan saisin ilmoitettua sen kokeeseen niin loppuu tämäkin hinkkaaminen siihen mitä luultavimmin. Siinä menee aikansa, että saan opetettua sille voin liikkeet joten oletettavaa on, että innostus hiukan hiipuu matkan varrella :)

Agilityä en ole vielä tehnyt. Kokeiltu on, mutta eihän siitä mitään tullut. Nivuset meinasivat pärähtää palasiksi ensimmäisessä valssissa ja matka tössäsi siihen. Ilmeisesti tilanteeseen liittyi myös joku pieni aivovaurio, sillä onnistuneen kokeilun päätteeksi ilmoitin Avan seitsemään starttin toukokuun ekalle viikonlopulle :) Kattellaas nyt sitten kuinka tämän eukon käy viikon päästä. Takana on vaatimattomasti kahdeksan kuukauden agilitytauko..

Pirkkis tekee juoksuaan ahkeran oloisesti, merkkailee tiuhasti ja on tiputtanut karvansa. Aiemmin näyttäisi tulevan, mitä oletin, eiköhän toukokuussa jo juokse.  Astuttaminen näyttäisi nyt siirtyvan syksyn/loppuvuoden juoksuun. Jos kaikki menee nyt kuin elokuvissa niin olemme löytäneet tälle ajakohdalle uroksenkin :) Tosin sen geenitestivastaukset ovat ratkaisevassa asemassa, sillä voi olla sekin cea-kantaja. Jännitystä siis piisaa ja silmät on pidettävä edelleen avoimina jos tämä meneekin mönkään.

Vauva päätti, että on aika siirtää huomio jälleen häneen. Se on kumma juttu kun tuo sama efekti tapahtuu myös yleensä aina kun aloitan itse syömään :) mutta on se vaan ihana tuo lapsi. Kaikista mahavaivoista jne.huolimatta omalla tavallaan parasta mitä ihmiselle voi eteen tulla :)

hyi ja varokaa punkkeja. Eilen löysin Piken päästä jättikokoisen punkin, jonka irrottamiseen pyysin Pasin apuja. No se nukahti ennen hommaan ryhtymistä ja kauhukseni huomasin nyt aamulla, että jättiläispunkki oli irrottautunut itse. Täällä se nyt jossain meillä majailee...yöks!

osaiskohan tää enää juosta?

Taas on vierähtynyt tovi päivityksestä. Mihin nämä päivät oikein sujahtavat? Tosin suhteelliset vähäiset unimäärät (johtuen pikkumiehen mahavaivoista) pitävät mut sopivan pysähtyneessä mielentilassa joten sujuva tekstintuotto saattaa hiukan takuta normaalia enemmän.

Minä en ole vielä päässyt agilityä treenailenaan, mutta kohta..kohta..kohta! Ekat kisat on kyllä jo katsottu kun lähdetään vapun jälkeen kisaturneelle Pasin kanssa kohti Joensuuta ja Kotkaa. Samaisella viikolla saan kaiketi luvan juoksennella, joten jännittävää nähdä, että osaako tämä eukko enää liikkua kävelyä kovempaa sitten tuolla kisoissa. Oon koittanut vähän rivakammain välillä liikkua ja vielä se on vähän vaikeaa. Mutta onhan tässä hiukan vielä aikaa.  Oon viimeksi tehnyt rataa noin kahdeksan kuukautta sitten joten voinee olla, että suurta menestystä ei heti tipu. Mutta jostain se on aloitettava tuo rämpiminen ja Ava on luvannut olla helläkätinen vauhdin suhteen.  Yritän ehtiä edes yhden treenin juoksemaan ennen noita kisoja niin näen, että millaista kömpelyyttä on odotettavissa. En sitten suunnittele jotain teleportaatio siirtymistä kun kuvittelen vauhtini joksikin, joka ei vastaa todellisuutta millään lailla :)

Pasi kävi Alenin koulutuksessa viikko taaksepäin pirkon kanssa. Linjausta, äänenkäyttöä ja erikoinen tapa tehdä takaakierrot. Kiva oli nähdä, että millaisia rataprofiileita teetti. Ajatellen siis SM-kisoja, joissa tuomaroi. Sivustaseuranneena en ihan heti kyllä ostanut noita takaakiertoja, mutta täytyyhän niitä testata kun vauhtiin pääsemme. Ehkä ovat toimivat kun ollaan lähellä takaakierrettävää hyppyä ja kun koiran tarvii hypätä tiukemmalla linjalla takaakierrosta. Mutta testataan, testataan :) Muuten vaikutti mukavalta tyypiltä, joka on aina plussaa. Kiitos A-M:lle koulutuksen järkkäilystä!

Pasi käväsi Pirkon kanssa kisoissa viime viikonloppuna. Kotiintuomisena yksi nolla. Se tupla noilta vielä uupuu, olisihan se kiva jos onnistuisivat sen saamaan. Mutta jos eivät sitä saa niin astutusajankohta kesän juoksuun kyllä varmentuu. Jää meille sitten enempi aikaa saada homma kasaan pentujen jälkeen ensi kesän arvokisoja ajatellen.

Hiljalleen tässä ajatuksiin alkaa mahtumaan muutakin kuin vauvan ihmettelyä joten olen jälleen aktivoinut itseni urosasian suhteen. Toivottavasti homma pian kirkastuisi :)

Mitä muuta. Oon löytänyt itseni tokoilemasta. Se onkin ihan helposti järkättävissä osana vaunulenkkejä, sillä Raimo Seppo nukahtaa hyvin vaunuihin ja viihtyy siellä kun treenaan koiria. Ava on ihan tohkeissaan. Siitä on selvästi kivaa kun saa huomiotani ja tekee ihan täysillä. Voihan olla kieltämättä, että koirat ovat olleet vähemmällä huomiolla nyt kun vauva tuli taloon. Ja voi että, Pätmän on kyllä hauska veijari. Niin iloinen pomppukone, jonka kanssa tarkkuus ei ole valttia.. Ja Pirkkis tekee hyvällä sykkeellä. Sille saisi superhienot jäävät kun tekee ainakin istu-ja maahanmenon ihan sairaan hienosti ja nopeasti. Jos joskus pääsemme kokeisiin sen kanssa niin prameillaan noilla sitten :)

Palaillaan taas :)

erilainen arki

Onhan pitänyt taas hiljaiseloa täällä blogissa. Tämä äiti on kait niin kiireinen, että ei ehdi kirjoittaa-  tai sitten aiheet on vähissä. Voi nimittäin olla, että tästä imetys, puklaus, kakkaus, vaipanvaihto, torkut (jona aikana kotiäiti siivoaa, tekee ruokaa ja käy suihkussa) ja  sama uudestaan ruljanssista ei ole kummemmin aiheita täällä pohdittavaksi. Elämä noiden (ja vauvan ihastelun) lisäksi tuntuu aika rytmittömältä tällä hetkellä. Toisinaan valvotaan yöt ja päivät, toisinaan nukutaan ja kaikkea siltä väliltä. Mahavaivat ovat hiukan kiusanneet pikkumiestä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Raimo Seppo (tai raivo-Seppo tilanteen niin vaatiessa).

Oma kunto on kohentunut jo hurjasti parissa viikossa, mutta ennen raskautta kiusanneet mahavaivat ovat palanneet myös mulle kuvioihin, joka kyllä ärsyttää. Liekkö se ylimääräinen asukki siellä nyt vaivaa vai mitä, en tiedä. Täytyy mennä valittamaan tuosta jos tilanne ei tässä korjaannu. Jokatapauksessa oon nauttinut kovasti kun pääsen taasen liikkumaan. Sairaalasta saadut kotijumppaohjeet tuntuivat naurettavan helpoilta ja minimalistisilta, mutta niitä tehdessä on tullut huomattua, että ovat ihan riittävän tehokkaita toistaiseksi. Vielä on hiukkasen matkaa siihen, että kunto on kohdillaan, mutta tästä se lähtee. Ja hei miten voikin ihminen tulla onnelliseksi kun omien vanhojen ja tuttujen vaatteiden pukeminen onnistuu jälleen! Raskauskilot ovat aikalailla mennyttä, taidan nyt painaa kilon verran enempi kuin ennen raskautta, joka on ihan jees juttu.

Torstaina treenasin ikäänkuin ekaa kertaa. Juokseminen kiellettiin vielä hetkeksi joten vähän onnetontahan tuo tekeminen on. Itseltäni salaa kuitenkin ihan pikkusen hölkkäsin, mutta jäin heti kiinni.. :) Oli vissiin niin outo näky nähdä tämä eukko hölkkäämässä, että sain heti palautetta treenikavereilta "oho, toihan juoksee"- tyyppisesti. Siinä pikkusen Pirkkoa pyörittelin parilla hypyllä ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. Tai tukkimiehen känni ehkä enempi kuvaa tunnetilaa. Hukkasin nimittäin esteitä ihan epämääräisellä tavalla. Pirkko ja Ava raukka, niille tulee vielä vaikeaa mun kanssa.. Viiden minsan  tekemisen jälkeen olin hengästynyt ja onnellinen. Tästä tämä lähtee :)

Ulkona on loistava keväinen fiilis. Käytiin äsken pitkällä lenkillä Avan ja Raimo Sepon kanssa. Kaupassakin poikettiin ja jotenkin ihanan pikkukylä-lähikauppa-meiningillä saatiin onnitteluita myyjiltä vauvan johdosta.  Odotan niin paljon, että olisi jo kesä. Miten helppoa onkaan sitten lähteä tuon vauvankin kanssa liikenteeseen kun ei tarvi pukemisrumbasta välittää. Ja treeneissä vaippojen vaihtamiset, syöttämiset jne. sujuvat paljon helpommin. Voi että, mene aika nopeaan mene.

Pasi on Pirkon kanssa kisaamassa parhaillaan. Ovat tehneet pari rataa, yksi olisi vielä jäljellä. Molemmilta hyllyt toistaiseksi. Eka rata oli kuulemma hyvä, yksi lipsahdus ja siitä virhe. Tokalla radalla oli tapahtunut jotain hässäkkää. Pirkko oli voittanut Pasin 10-0 sillä radalla ja irronut jotenkin epämääräisesti kait johonkin. Keppejä ja kontakteja on tehnyt hyvin. Ollaan niistä siis iloisia toistaiseksi ja toki pidän täällä peukkuja pystyssä, jotta vikalta radalta irtoisi nolla.

Hän on täällä

Kahden seuraan on nyt liittynyt kolmas <3
- Vai pitäisikö sanoa, että meidän seitsemän seuraan on nyt liittynyt kahdeksas :)

Meidän rakas pienimies syntyi 4.3 ja muutti maailmamme samalla hetkellä. Ei sitä voi ymmärtää etukäteen, millaista on rakastua omaan lapseensa. Pienessä hetkessä siitä tulee tärkeämpi kuin mistään muusta. Sitä katsoo ja ihailee, ihmettelee ja taas ihailee. Vastako tuo oli mahassa ja nyt tuo on todella tuossa? Ja noin täydellisenä ja valmiina? Voi sentään. Niin ainutlaatuista ja ihanaa.

Koirat ovat ottaneet pienen miehen hyvin vastaan. Ava on hurmaantunut, kulkee haltioutuneessa tilassa ja tuijottelee etäältä euforinen ilme naamassaan pikkuista. Välillä ohimennen haistaa tuota päästä korvat poskille pudonneena ja näyttää siltä, että on onnellinen. Ovikellon soidessa se käyttäytyy huonosti, suorastaan hiukan raivokkaasta. Selvästi kokee tarpeelliseksi puolustaa nyt kotia enemmän kuin ennen. Täytyy sen kanssa päästä yhteisymmärrykseen siitä, että sen ei tarvitse tuollaisia vastuita ottaa kantaakseen. Pirkko hämmentyy hiukan vauvan alkaessa itkeä. Herää unestaan ja tulee viereen kyttäämään, yrittää myös juoksennella jaloissa mitälie paimentaen tai jotain. Tuohon on puututtu kanssa ja minusta on rauhoittunut jo. Pätmän on kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Niillä on samana päivänä synttärit joten ehkä kuvittelee saaneensa synttärilahjan, ehkä oman Robinin? Haluaisi tehdä tuttavuutta haistellen ja mieluusti tuijottelisi vauvaa lähietäisyydeltä. On ystävällisen ja lempeän oloinen, mutta liian tuttavalliseksi sitä ei pidä päästää. Se kun on sellainen sylissä makoilija tuo Pätmän, niin todennäköisesti ilman rajoja heittäytyisi vauvan viereen kellimään kun silmä välttäisi. Pahkis on reagoinut tosi hienosti myös. Pitää vauvaan etäisyyttä, mutta on kiinnostunut siitä ihan ystävällisellä tavalla. Jonkin verran ehkä on havaittavissa mustasukkaisuutta Pasia kohtaan. Eilen huomasin, että yritti kivuta jostain sohvan takaa Pasin syliin vauvan ollessa siinä myös. Tarkkana saa siis myös hiukan olla nyt sen kanssa, että ymmärtää pitää etäisyyttä pikkumieheen. Mutta hienosti kaikkien kanssa on mennyt ja toivottavasti jatkossa menee kanssa.

Pasi käväsi Pirkon kanssa kisaamassa viime viikonloppuna Ojangossa. Hienoja ratoja tekivät ja kotiintuomisena oli yksi nollavoittokin. Tässä rata, mahtaakohan linkki toimia:

https://www.facebook.com/photo.php?v=10152094470264442&set=vb.787334441&type=2&theater