pääsis jo treenaamaan.

Voihan luomi. Minä niin ajattelin, että pääsisin kisaamaan ja treenailemaan Pirkon kanssa nyt syyskuun alusta (oltiin pasin kanssa suunniteltu, että syyskuusta eteenpäin siirryn taas Pirkkoa ohjailemaan), mutta miten kävikään. Tässä sitä on nyt jo kolmatta viikkoa toivuttu yhden tyhmän luomen poistosta jalasta. Pitihän se poistaa kun oli sellainen poistettavat kriteerit täyttävä yksilö, mutta että seitsemän tikkiä piti laittaa. Huoh. Ja vihdoin kun tikit poistettiin maanantaina niin eiköhän haava päässyt repsahtamaan keskiviikkona kun kaverin malinoissi ihan vain hellästi otti arven päältä vähän vauhtia.  No, en tähän kuole, mutta tympii. Pirkko on saanut nyt sitten vähän lomailua. Ei totaali, olen vähän keppejä ja kontakteja tehnyt ja tänään pääsi varaohjaajan kanssa vähän liitelemään, mutta kuitenkin. No jospa ensi viikolla pääsisin. Silloin alkaisi talvikausi sporttiksella ja Turun viikkotreenit kanssa.

Jos nyt vielä jatketaan julkista sairaskertomusta niin kerrottakoon, että leikkausta pukkaa. Raskaudenaikainen salamatkustaja on edelleen komea kooltaan ja muistuttelee itsestään myös aika-ajoin joten sille on tullut aika sanoa heipat. Ei vielä, mutta hoitotakuun aikana joten joskus puolen vuoden sisällä pitäisi tulla kutsu sairaalaan. Vielä on asioita auki leikkauksen suhteen, mutta kiva päästä siitä eroon, vaikka se vaatisikin muutaman päivän sairaalassa oloa ja hieman toipumista.

No treenikuvioihin sitten. Lyhyesti virsi kaunis kun ei ole kauheasti kerrottavaa treenien suhteen tuon koipeni takia. Olen siis tokoillut kun en oikein crocsit jalassa ole muuhun kyennyt. Voipi olla, että Ava voi ehkä sittenkin oppia merkin ja Pirkon seuraamiseen on hetkittäin löytynyt myös oikein hyvää fiilistä. Tekemistä kyllä piisaisi tuon lajin suhteen, vaikka kuinka. Mutta jos sitä nyt koittaisi pysyä tasaisemmin aktiivisena niin kehittymistä ehkä tapahtuisi todennäköisemmin. Huomenna täytyy Saijalta taas kysellä lisävinkkejä niin saa enemmän liikkeitä treenin alle. Ava pääsi muuten etsimään esineitä toissapäivänä. Voi miten hällä silmät loisti! Niin siistiä!

Mitäpä vielä? Eino tekee hampaita - tai sitten on vaan ajoittain hankala persoonallisuus :) On ollut aika kitisevä ja vaikuttaa siltä, että suussa tapahtuisi asioita. Mutta suu ei tavallaan kyllä kauheasti näytä siltä, että siellä mitään tapahtuisi. No mitä lie. Hän on myös jotenkin niin iso jo. Istua möllöttää ihan isäntänä syöttötuolissa ja hakkaa kädellä pöytää tomera ilme naamassaan. Ja sitten toisaalta hän on niin vauveliini, äitin mussukka, joka haluaisi olla koko ajan vähintään käden mitan päässä.

Ja vielä kerrottakoon, että Pasi ja Pätmän pääsivät toptiimiin :) Hauskaa kerrassaan! Saivat myös ekan nollan ykkösistä viime viikonloppuna varsin päheellä radalla. Kyllä niistä vaan hyvii tulee :)

Nyt nukkumaan.

Mieluisia asioita

Ensiksi tärkein uutinen, saatiin nimittäin eilen oikein mieluisia uutisia. Pirkkohan on tarkoitus astuttaa sen seuraavasta juoksusta ja nyt  on vihdoin kerrottavaa urosrintamalta. Onneksemme urokseksi silmäilty Uri ( http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER15710/13&R=297 ) ei ole CEA-kantaja joten voimme yrittää saada aikaan Pirkko&Uri-pentuja! Nyt vaan täytyy toivoa, että kaikki tästä eteenpäin sujuisi mahdollisimman hyvin ja saisimme pentuja :) Olemme päässeet näkemään Uria nyt muutamia kertoja ja aina olen yhtä mielissäni näkemästäni. Onhan se aikamoinen menijä! Kiihkeä ja raivokas, äänekäskin, mutta niin hienosti ohjauksessa mukana. Ja on se muutenkin mukava radan ulkopuolella, hieno kerrassaan ja terve. Minä niin tykkään ja uskon, että tämä on hyvä yhdistelmä. Ehkei pennuista helpoimpia tule, mutta toivon mukaan omistajilleen sopivia ja rakkaita. Molemmissa vanhemmissa on sitä jotain, joka mua sykähdyttää ja terveystulokset jne. ovat myös ihan mukavaa luettavaa. Mutta asia kerrallaan, toivotaan siis, että seuraava juoksu olisi ihan normaali kaikinpuolin ja astutus onnistuisi. Koitan saada pentublogia pystyyn, jossa projektin vaiheita voidaan ihmetellä tarkemmin.

Toiseksi ihmeellisin asia on, että minä olen hieman taas innostunut tokosta. Olen reenaillut sitä ja saanut kiksejä siitä. Mikä ihme mua vaivaa? Julkisesti jopa myönnän, että koin taannoin jonkinmoisen superfiiliksen reenatessa. Siis tokosta. Minä_itkeä_tihrustin_ kun oli niin hienoja sessejä mulla... voi luoja :)

Avan kanssa käytiin belgien tokorotumestiksissäkin viime vkonloppuna. Siellä oli kyllä flowt kaukana, mutta ihan kivaa ja ok meininkiä. Avan korvaan lensi joku itikka justiinsa kehään mennessä ja sitä ihmetellessä pääsi koiran mielentila laskemaan liiaksi. No, vähän teki diisselinä, eikä ihan kuullut kaikkea, kun huomasi vissiin jotain mielenkiintoisempaa jossain muualla tai jotain. Jouduin antamaan pari kaksoiskäskyä kun ei noussut perusasentoon ekoilla..pöh. Mutta nouto, murheenkryynimme, onnistui kympin arvoisesti (silloin melkein itkin). Saimme 175p. eli avo 1-tuloksen ja päästiin palkinnoillekkin. Lisäksi meidän joukkue sai joukkuekultaa ja kivoja palkintoja kasapäin. Ja Tomon kanssa oli ihan sympaattista, vaikka sympatiapisteiden lisäksi ei paljoa muita pisteitä meille herunut. Mutta Tomo sai kilpailun vanhin osallistuja palkinnon kotiinviemisiksi (joukkuepalkinnon lisäksi) joten ihan tyhjin tassuin ei tarvinut hänenkään kotiin mennä.

Minulta muuten postettiin luomi jalasta pari päivää ennen koetta. No eipä tuossa tokossa noi ajoitushommat muutenkaan aina osu mulla kohdille niin ei tässäkään asiassa. Jalkapöydässä seitsemän tikkiä ja kielto, että varpaita ei saa koukistella ja kenkä ei saa painaa tai hiertää tikkejä. Könkkäsin sitten jalka crocsissa kokeen läpi.. :) Ei saatu mitään erityispalkintoa tuosta, vaikka minusta olisi kyllä ansaittu. No, vielä vajaa viikko tikkejä ja sitten pääsen taas touhuamaan normaalisti. Menispä aika nopeasti kun haluaisin kovasti agia tekemään Pirkon kanssa.

Pasi on aloittanut Pätmänin kanssa kisaamisen ja treenannutkin on sitä ahkeraan. Pidetään peukkuja, että Pätysen tassut nyt kestäisivät, eikä viime talvinen rumba nyt toistuisi. Aloitetaan sille antamaan jo vitskuja, rasvoja jne.jos vaikka niillä olisi suotuisia vaikutuksia asiaan. Tämä parivaljakko haki muuten toptiimiinkin. Kiva jos pääsevät, onhan ne potentiaalisia.

Viikonloppuna on sitten sellaiset jotkut isommat kisat jossain tuolla ulkomailla. Mulla on yks suosikkipari, jolle toivon ihan parasta mahdollista reissua ja hurjasti onnea matkaan :) Kovasti yritän tähän tiivistää jotain merkityksellistä, mutta oikeat sanat eivät nyt osu kohdille. Mutta Raisa tiedät, kuinka onnellisia ollaan sun puolesta. Sulla on maailman paras Repsa ja yhdessä ootte upeita, kävi miten kävi :)