Voi hyvänen aika. Blogini on melkein kuollut. Koitetaanpas saada pientä eloa siihen aikaan. Päivitettävää olis tietty vaikka ja mistä, onhan tässä oltu liikenteessä harvase viikonloppu. Ehkei kannata sen kummemmin noita enää ihmetellä vaan ollaan vaan ajan hermoilla ja kirjoitellaan tässä ja nyt elämästä.
Ensiksi tärkeimmästä jotain. Eino on jo iso mies. Ikää hällä on jo reilu 5 kuukautta ja hän näyttää ihan pikkuPasilta. Päivät toisiamme ihmettelemme ja usein myös öisin. Jos siis vaikutan poissaolevalta ja selittelen mitä sattuu, niin laitellaan tuon pikkumiehen piikkiin (eikös niin ole tapana? ja jotain imettämisen aiheuttamasta aivokadostakin olen kuullut.. ja hei jos suurimman osan päivästä höpöttelee vauvajuttuja, katselee teletappeja jne. niin onko ihme?). Mutta kroonisesta univajeesta huolimatta en vaihtaisi häntä mihinkään. Ihana poika kaikinpuolin. Einon suosikki on muuten pirkko, jonka temppuilulle jaksaa kikattaa joka päivä. Ihan hyvä maku hänellä, mä luulen. Taitaa poika tietää, että hänelle on suunniteltu Pirkon pentua. Josta saakin hyvän aasinsillan seuraavaan aiheeseen.
Pirkko on löytänyt sulhasen, toivottavasti. Sulho on nyt geenitestattu joten elämme jänniä aikoja cea-vastauksen tiimoilta. Pidetään siis peukkuja, jotta onni olisi puolellamme ja Pirkko saisi Urinsa ja toisinpäin. Realiteetit ymmärtäen on silmiä yhä pidettävä auki myös muihin suuntiin. Onneksi näyttää nyt siltä, että loistokkaita vaihtoehtoja löytyy. Palaamme näihin kun olemme viisaampia.
Kisattu on aika paljon ja treenattu vähemmän. Pasi kisailee Pirkon kanssa ainakin vielä elokuun loppuun kunnes mun pitäisi siirtyä takaisin sen ohjaksiin. Pätmänkin alkaa olla kisakuosissa niin saa Pasi keskittyä sen eteenpäin viemiseen. Pasilla ja Pirkolla on mennyt hienosti. Mitä nyt valeraskaus kävi sotkemassa tässä välissä keppijuttuja (raskaana olevan on vaarallista pujotella. t. Pirkko)... Mutta nyt näyttää paremmalta. Ei sen keppiosaaminen edelleen parasta mahdollista ole. Kisoissa sattuneista virheistä tällä hetkellä ehkä n. 80% tulee keppivirheestä joten kertoohan tuo jotain. Mutta kuka on väittänyt tuon koiran olevan vielä valmis? Onko ne koskaan? Ja onpahan selkeä asia, mikä pitää saada kuntoon jos mieli tekee pärjätä isommin. Kontaktit ovat kyllä mainiot. Vaikka kesä onkin keskitytty kisaamiseen ja starttimäärät on melkosen suuret niin kontaktit eivät ole huonontuneet oikeastaan yhtään koko aikana. Tosin pasikin on ollut tarkka niiden kanssa. Kiitos hälle siitä.
Avakin on kisannut ja kulkenut vähän nihkeästi. Sai ilmeisesti tällin kun dolliet jyräsivät sen yli taannoin, eikä vanha missi kestä enää tuollaisia tällejä vaan kipeytyi siitä oikein kunnolla. Riina on sitä nyt hoidellut viikon välein ja nyt alkaa homma taas normalisoitua. Eilen kisoissa vanha missi teki ehkä elämänsä radan. Radan profiili imarteli hänen liikkumistapaansa joten hän pystyi liikkumaan kovaa. Tuli neljänneksi yli 70 koiran luokassa (piirimestisten hyppyrata)! On meillä nyt mitä muistella kun hän jää eläkkeelle joku päivä. Sussulla on muuten 8-vuotis synttärit ensi viikolla.
Ilmoitin sen myös tokokokeeseen. Nyt pitäisi avoin luokka korkata. Eihän se osaa noutoa, luoksetulosta pysäytystä eikä hyppyä vielä, mutta onhan tässä pari viikkoa aikaa. Tai osaa jotenkin, isoilla avuilla, mutta eihän me sellaiseeen tyydyttäisi. Ny reenataan siis.
Talven treenikuviot on selkiytyneet ja hyvälle näyttää. Päästiin Janitan ja Jaakon ratakurssille ja viikkotreenit toteutuvat Jarin ryhmässä. Onnenpäivä! Ja lisäksi meillä on oma vuoro torstai-iltaisin (klo 21->) sporttiksella. Tuohon muuten mahtuisi pari koirakkoa vielä, vink vink. Mukana Raisa, Jonna ja minä ja Pasi vuoroviikoin. Aivan loistokasta treeniseuraa siis tiedossa. Lisäksi tiedossa Riman pro-treenejä ja Pasi hakee Pätmänin kanssa toptiimiinkin. Sinne nyt on haasteellista varmasti päästä tuollaisen keskenkasvuisen kanssa.
Ai niin, asiasta viidenteen. Löysin ja ostin hääpuvun. Kirkko on varattu. Juhlapaikka on varattu. Tästä se nyt alkaa, yksien isojen juhlien suunnittelu.. :)
