Tuplamahtavaa!

Voi mahoton, pirkko ja Pasi saivat tuplanollan melkeinpä viimeisessä mahdollisessa kisassa! Kyllä nyt voidaan sanoa, että voi onni ja ihanuus. Niin hienoja ratoja minusta tekevät, että on ihan mainiota, että pääsevät nyt mukaan kesän parhaisiin kisoihin. Noissa kisoissa kun on aina asteen verran intensiivisempi ja latautuneempi tunnelma ja onnistumisten ja epäonnistumisten aikaansaamat tunnetilat tekevät noista kisoista jännittävämmät ja mukaansatempaavammat. Tosi superia (inho sana, mutta nyt menkööt). Mä fanitan niitä täysillä, kävi miten kävi :)

Pikkusen Pasin piti herkistellä Pirkkoa kisoissa. Aikamoista rimahäiriötä teki sille, mutta homma onnistui ja Pirkko ymmärsi ilmeisemmin yskän. Sen oli aika olla vähän tarkempi ja ottaa järki mukaan tekemiseen myös kisoissa, joissa fiilis on korkeammalla. Katsotaan nyt, miten saadaan ylläpidettyä sopivaa tunnetilaa ja tarkkuutta.

Kaikessa hässäkässä ja elämänpyörteessä havahduin yht'äkkiä, että mä olen unohtanut ilmoitella Avaa kisoihin. Siltä puuttuu yksi aginolla sm-kisoihin ja vissiin kaksi aginollaa karsintoihin. Nyt olisi kaksi starttia aikaa saada ne sille hankittua (sm:iin). Harmi kun oon ite sössinyt typerillä virheillä siltä  muutaman aginollan nyt viime kisoissa. No, nyt ei oo varaa enää sössiä :) Kiva kun on panokset vähän kovemmat, sopii mulle. Jokatapauksessa ollaan joukkueessa SM-kisoissa Avan kanssa (imphan). Pasi ja Pirkko valittiin muuten riman joukkueeseen. Siellä siis molemmat ollaan. Mukava juttu!

Ihanaa, huomenna mennään Pahkiksen kanssa osteopaatille. Taidetaan molemmat tarvita enemmän kuin ikinä hoitoa. Hei ja hauskaa- ollaan Avan kanssa nollakoirina belgi mm:ssä perjantaina. Ovat vaan luvanneet sadetta oikein olan takaa. Aika tylsää kun sattuu kehnot kelit just tälle viikolle kun on tuollainen mahtitapahtuma Suomessa.

tupla ja sen sellaista

Ollaan me kisailtu ja treenailtu myös. Hellettäkin ollaan pidelty ja puuhailtu kaikenmoista kyläilystä kaikenmoiseen retkeilyyn. Oma liikkuminen paranee treeni treeniltä, onneksi. Viime treeneissä tekeminen tuntui jo melko normaalilta. Kovavauhtiset valssit ovat yhä pannassa ja kaippa kauttaaltaan oon kömpelömpi, mutta tekeminen tuntuu jo hyvälle ja se on parasta se ;) Avan kanssa olen lähinnä tehnyt, Pasi saa vielä tehdä Pirkon kanssa vähän aikaa. Uutena tuttavuutena oon myös treenaillut vähän Pätysen kanssa. Enpäs ollut oivaltanut, miten nopea se onkaan. Sellainen hiljainen raketti, joka lukee rataa todella ajoissa ja suhahtaa menemään valoa nopeammin. Sillä on hassu vaihe (joka on kestänyt kyllä jo tovin). Se joko lähtee ihan lapasesta tai ei lähde lainkaan esteille. Se on vähän niinkuin joko tai ja se tekee agilitystä ajoittain melkoisen haasteellista sen kanssa. Edelleenkään ei myöskään ihan ymmärretä, miten tuo walesilainen asioita oivaltaa ja oppii. Aina ei tunnu olevan selkeää logiikkaa siinä, miten oppimisprosessi etenee sen päässä. Se tuntuu olevan vähän sellainen fiilistekijä, joka ajattelee vasta kun on toiminut. Mutta hitaan epävarmasti kuitenkin kehittyy ainakin joissain asioissa :) Voi olla, että vähän kimpassa sitä nyt jatkossa treenataan ja voi olla, että Pasi pääsee jatkossa Pirkkoakin edelleen ohjailemaan. Pidetään nuo kaksi vähän ikäänkuin yhteisinä projekteina :)

Avan kanssa saatiin kisoista puuttuva tupla joten nyt olisi kait yhtä nollaa vailla tulokset kasassa sm-kisoihin. Karsintoihin tarvii kai vielä kaksi nollaa, mutta ei me sinne lähdetä jos Pasi ja Pirkko eivät pääse kanssa. Niiltä vielä uupuu tuo tupla. Pirkolla on harmillisesti juuri nyt huonolla hetkellä tullut vähän pulmaa rimojen kanssa ja viimeiset 12 starttia on Pasi tainut keskeyttää kun on tiputtanut riman. Keskeyttäminen tällä tavalla ei näytä asiaa korjaavan, se on tajuttu kyllä. Nyt se käsiteltiin keskiviikkona joten katsotaan jos siitä olisi apua. Tosin mitään superjumia sillä ei ollut joka asiaa selittäisi. Tai jos olisi jotenkin kipeä ollut niin varmaan olisi roiskinut enemmänkin kuin yksittäisen riman aina kisoissa. Mutta täytyy nyt toivoa, että Pirkko pitäisi koipensa kurissa ja saisivat sen tuplan. Muuten niillä on homma äärihyvin kasassa (no,putkijarrut vähän kateissa) ja musta kyllä olisivat ihan ansaitusti arvokisoissa mukana. Onhan noilla noita nollia muuten ihan kiitettävästi kasassa kera voittojen.

Pahkis on vähän raasu. Ontuu aikamoisesti, vaikka onkin hyväntuulisen oloinen muuten. Se on asustellut aika paljon mun siskon luona kun elo siellä on rauhallisempaa niin pysyy paremmassa voinnissa. Kotona se haluaa pysyä muiden perässä lenkeillä jne. ja rasittuu ihan eri tavalla. Ottaa myös stressiä noita muista koirista, erityisesti Pätmäniä kyyläilee ja vähän haastaakin ja ainakin kilpailee huomiosta. Ja siitä on tullut ihan hirveä possu. Saattaa muina miehinä ryöstää keittiönpöydältä ruokaa meidän läsnäollessa! Ollaan käyty sen kanssa akupunktiossa noiden muiden käsittelyiden lisänä. Tuntuu hyötyvän siitä, mutta hyöty on kovin lyhytkestoista harmillisesti. Sitä hoitanut ortopedi muuten ehdotteli, että sille laitettaisiin molempiin lonkiin proteesit, mutta ei nyt lähdetä siihen. Lonkkien lisäksi sillä on yksi risa kinner myös ja muutenkin leikkaus ja siitä kuntoutuminen olisi aika rankka juttu. No, monia syitä, joita ollaan puntaroitu. Katsellaan siis vähän päivä kerrallaan sen vointia ja elellään ja tehdään parhaat päätökset sen mukaan sitten.

Nyt Einoilemaan.

AVA Ava on nyt myös AVA-H

Pikainen päivitys niin blogi ei ihan kuole hiljaisuuteen - hengissä siis ollaan :) Aika vaan kuluu tai täyttyy nykyään vähän eri tavalla kuin aiemmin.

Mutta kaikenmoista ollaan tehty. Raimo-Seposta tuli äitienpäivänä Eino, virallisesti Eino Onni Olavi Honkanen ja nyt yritetään harjoitella oikean nimen käyttämistä :) Tuo Raimis on aika tiukassa, mutta eiköhän siitä eroon päästä. Kastejuhlat onnistuivat ihan mukavasti: Raimis eiku Eino karjui ja Esa-kissa häiriköi h-hetkellä, Pappi unohti kaapunsa meille, naapurin pihassa oli jostain syystä joku hevonen laiduntamassa ja kaikenmoista. Ihan hauskoja juttuja muistella jälkikäteen.  Se täytyy kyllä sanoa, että onni on juhlavalmisteluissa auttavat sukulaiset! Ja Satu ihana oli apuna tarjoiluissa. kiitos :)

Koirarintamalla on tapahtunut aktivoitumista allekirjoittaneen toimesta. Oon päässyt Avan kanssa treenaamaan ja kisoissakin ollaan käyty. Joensuu-Kotka kisaturnee sai osaltani tyngän lopun kun kamala tauti iski mulle ja Einolle päälle. Sain hyvin ulkoistettua kuitenkin Avan Kotkan kisoissa. Tuomon kanssa voittivat, Ava sai vikan kauan metsästetyn hyppysertin ja tuli viimein myös hyppyvalioksi :) Kiitos Tuomolle lainakuskina toimimisesta ja toivottavasti voin joskus toistekkin hyödyntää häntä. Sopivat hyvin Avan kanssa toisilleen :)

Tänään käytiin Avan kanssa epiksissä ja torstaina ja sunnuntaina olis tarkoitus kisata sen kanssa. Oma meno on vielä vähän ontuvaa, mutta paranee koko ajan. Valsseihin ei tää eukko vielä oikein taivu, mutta vältellään niitä vielä hetki kunnes kroppa on toipunut kunnolla. Ava sen sijaan kulkee kuin juna. Ja hyppii ylösmenot. Jotkut asiat eivät muutu pitkienkään taukojen aikana.

Pirkkiksenkin kanssa on ekat treenit korkattu maanantaina Turussa. Olipas ihanaa. Se on sellainen kiituri, että tavallaan meno tuntuu vaan aika siistiltä, vaikka virheitä tehtailtiinkin. Mutta olishan homma voinut olla kaaoottisempaakin näin pitkän tauon jälkeen. Se on ollut hyvissä käsissä mun tauon aikana :) Pasi saa sen kanssa vielä kuitenkin jatkaa toistaikseksi kunnes oon kunnossa ja kesän arvomittelöt on käyty. Jos niihin siis päästään.

Nyt muihin hommiin taas. Koitan aktivoitua tämän blogin kanssa, mutta en lupaa. Nyt ainakin hiljalleen alkaa olla muitakin aiheita jaettavana kuin puklu- pissi-kakka-röyhtäys-eino - on - ihana - asiat.