erilainen arki

Onhan pitänyt taas hiljaiseloa täällä blogissa. Tämä äiti on kait niin kiireinen, että ei ehdi kirjoittaa-  tai sitten aiheet on vähissä. Voi nimittäin olla, että tästä imetys, puklaus, kakkaus, vaipanvaihto, torkut (jona aikana kotiäiti siivoaa, tekee ruokaa ja käy suihkussa) ja  sama uudestaan ruljanssista ei ole kummemmin aiheita täällä pohdittavaksi. Elämä noiden (ja vauvan ihastelun) lisäksi tuntuu aika rytmittömältä tällä hetkellä. Toisinaan valvotaan yöt ja päivät, toisinaan nukutaan ja kaikkea siltä väliltä. Mahavaivat ovat hiukan kiusanneet pikkumiestä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Raimo Seppo (tai raivo-Seppo tilanteen niin vaatiessa).

Oma kunto on kohentunut jo hurjasti parissa viikossa, mutta ennen raskautta kiusanneet mahavaivat ovat palanneet myös mulle kuvioihin, joka kyllä ärsyttää. Liekkö se ylimääräinen asukki siellä nyt vaivaa vai mitä, en tiedä. Täytyy mennä valittamaan tuosta jos tilanne ei tässä korjaannu. Jokatapauksessa oon nauttinut kovasti kun pääsen taasen liikkumaan. Sairaalasta saadut kotijumppaohjeet tuntuivat naurettavan helpoilta ja minimalistisilta, mutta niitä tehdessä on tullut huomattua, että ovat ihan riittävän tehokkaita toistaiseksi. Vielä on hiukkasen matkaa siihen, että kunto on kohdillaan, mutta tästä se lähtee. Ja hei miten voikin ihminen tulla onnelliseksi kun omien vanhojen ja tuttujen vaatteiden pukeminen onnistuu jälleen! Raskauskilot ovat aikalailla mennyttä, taidan nyt painaa kilon verran enempi kuin ennen raskautta, joka on ihan jees juttu.

Torstaina treenasin ikäänkuin ekaa kertaa. Juokseminen kiellettiin vielä hetkeksi joten vähän onnetontahan tuo tekeminen on. Itseltäni salaa kuitenkin ihan pikkusen hölkkäsin, mutta jäin heti kiinni.. :) Oli vissiin niin outo näky nähdä tämä eukko hölkkäämässä, että sain heti palautetta treenikavereilta "oho, toihan juoksee"- tyyppisesti. Siinä pikkusen Pirkkoa pyörittelin parilla hypyllä ja olin kuin Liisa Ihmemaassa. Tai tukkimiehen känni ehkä enempi kuvaa tunnetilaa. Hukkasin nimittäin esteitä ihan epämääräisellä tavalla. Pirkko ja Ava raukka, niille tulee vielä vaikeaa mun kanssa.. Viiden minsan  tekemisen jälkeen olin hengästynyt ja onnellinen. Tästä tämä lähtee :)

Ulkona on loistava keväinen fiilis. Käytiin äsken pitkällä lenkillä Avan ja Raimo Sepon kanssa. Kaupassakin poikettiin ja jotenkin ihanan pikkukylä-lähikauppa-meiningillä saatiin onnitteluita myyjiltä vauvan johdosta.  Odotan niin paljon, että olisi jo kesä. Miten helppoa onkaan sitten lähteä tuon vauvankin kanssa liikenteeseen kun ei tarvi pukemisrumbasta välittää. Ja treeneissä vaippojen vaihtamiset, syöttämiset jne. sujuvat paljon helpommin. Voi että, mene aika nopeaan mene.

Pasi on Pirkon kanssa kisaamassa parhaillaan. Ovat tehneet pari rataa, yksi olisi vielä jäljellä. Molemmilta hyllyt toistaiseksi. Eka rata oli kuulemma hyvä, yksi lipsahdus ja siitä virhe. Tokalla radalla oli tapahtunut jotain hässäkkää. Pirkko oli voittanut Pasin 10-0 sillä radalla ja irronut jotenkin epämääräisesti kait johonkin. Keppejä ja kontakteja on tehnyt hyvin. Ollaan niistä siis iloisia toistaiseksi ja toki pidän täällä peukkuja pystyssä, jotta vikalta radalta irtoisi nolla.

Hän on täällä

Kahden seuraan on nyt liittynyt kolmas <3
- Vai pitäisikö sanoa, että meidän seitsemän seuraan on nyt liittynyt kahdeksas :)

Meidän rakas pienimies syntyi 4.3 ja muutti maailmamme samalla hetkellä. Ei sitä voi ymmärtää etukäteen, millaista on rakastua omaan lapseensa. Pienessä hetkessä siitä tulee tärkeämpi kuin mistään muusta. Sitä katsoo ja ihailee, ihmettelee ja taas ihailee. Vastako tuo oli mahassa ja nyt tuo on todella tuossa? Ja noin täydellisenä ja valmiina? Voi sentään. Niin ainutlaatuista ja ihanaa.

Koirat ovat ottaneet pienen miehen hyvin vastaan. Ava on hurmaantunut, kulkee haltioutuneessa tilassa ja tuijottelee etäältä euforinen ilme naamassaan pikkuista. Välillä ohimennen haistaa tuota päästä korvat poskille pudonneena ja näyttää siltä, että on onnellinen. Ovikellon soidessa se käyttäytyy huonosti, suorastaan hiukan raivokkaasta. Selvästi kokee tarpeelliseksi puolustaa nyt kotia enemmän kuin ennen. Täytyy sen kanssa päästä yhteisymmärrykseen siitä, että sen ei tarvitse tuollaisia vastuita ottaa kantaakseen. Pirkko hämmentyy hiukan vauvan alkaessa itkeä. Herää unestaan ja tulee viereen kyttäämään, yrittää myös juoksennella jaloissa mitälie paimentaen tai jotain. Tuohon on puututtu kanssa ja minusta on rauhoittunut jo. Pätmän on kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Niillä on samana päivänä synttärit joten ehkä kuvittelee saaneensa synttärilahjan, ehkä oman Robinin? Haluaisi tehdä tuttavuutta haistellen ja mieluusti tuijottelisi vauvaa lähietäisyydeltä. On ystävällisen ja lempeän oloinen, mutta liian tuttavalliseksi sitä ei pidä päästää. Se kun on sellainen sylissä makoilija tuo Pätmän, niin todennäköisesti ilman rajoja heittäytyisi vauvan viereen kellimään kun silmä välttäisi. Pahkis on reagoinut tosi hienosti myös. Pitää vauvaan etäisyyttä, mutta on kiinnostunut siitä ihan ystävällisellä tavalla. Jonkin verran ehkä on havaittavissa mustasukkaisuutta Pasia kohtaan. Eilen huomasin, että yritti kivuta jostain sohvan takaa Pasin syliin vauvan ollessa siinä myös. Tarkkana saa siis myös hiukan olla nyt sen kanssa, että ymmärtää pitää etäisyyttä pikkumieheen. Mutta hienosti kaikkien kanssa on mennyt ja toivottavasti jatkossa menee kanssa.

Pasi käväsi Pirkon kanssa kisaamassa viime viikonloppuna Ojangossa. Hienoja ratoja tekivät ja kotiintuomisena oli yksi nollavoittokin. Tässä rata, mahtaakohan linkki toimia:

https://www.facebook.com/photo.php?v=10152094470264442&set=vb.787334441&type=2&theater